maanantai 23. joulukuuta 2013

Arvonta on suoritettu :)

Arvonta suoritettiin äsken, ja voittaja on Katja :)
Hänelle on laitettu sähköpostia, jossa olen pyytänyt häntä laittamaan minulle osoitteensa 12.1.2014 mennessä.

Kiitos kaikille lukijoiksi kirjautuneille,toivottavasti jaksatte jatkossakin seurata blogiani ja osallistua uusiin arvontoihin :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Huominen arvonta :)

Elikkäs huominen arvonta suoritetaan illalla,klo 18-21 välillä,riippuen siitä,miten Tyllerö päättääkään syödä :) Lukijat tulen keräämään paperilapuille klo 18,joten siihen asti kerkeää liittyä lukijaksi :) ( Arvontaan osallistuvat vain lukijaksi liittyneet )

Arvonnasta tietoa täällä :) Arvonnan voittajan julkistan klo 21-00 välillä :)

Onnea vielä arvontaan toivoo Tyllerö ja Jenna :)




torstai 19. joulukuuta 2013

Arvonnasta ! :)

20 lukijaa on nyt tullut täyteen, joten arvonnan suorittaminen on ajankohtaista :)
Arvonnan suoritan 23.12. perinteisellä lapputyylillä, eli kirjoitan kaikkien lukijoiden nimet paperilapuille ja eräs käymään tuleva ystäväni saa toimia onnettarena :) Saman päivän aikana sitten julkistan voittajan, ja hän pääsee lähettämään osoitteensa minulle sähköpostitse, ja minä pistän joulun pyhien jälkeen paketin postiin :)

Sitten palkintoon :)

Oriflame,Sparkle in Paris-Shimmering Body Lotion sekä Sparkle in Paris-Bath & Shower Gel

JA

Oriflame, Liselotte Watkins-Shower Cream sekä Liselotte Watkins-Hand Cream

Tyllerön ensimmäiset kaksi viikkoa, elämää keskolassa :)

Tyllerö syntyi siis 13.11.13 klo 23.34 :) Häntä sain hetken pidellä sylissäni ja sitten hänet vietiin keskoskaappiin lämmittelemään keskolaan. Seuraavan kerran näin hänet 14.11. aamulla kun minua vietiin heräämöstä osastolle. Kaapissa minulle vilkutteli pirteän oloinen pieni tyttö jolla oli aivan samanlainen nenä kuin minulla :D Saman päivän iltana menin ylpeiden isovanhempien ja miesystäväni kanssa häntä katsomaan ja sain hänet hetkeksi kenguruhoitoon syliini. Hän oli niin pieni ja hento <3 Hän selvästi tunnisti ääneni kun puhuin hänelle, sillä hän kovasti katseli kasvojani.

Seuraavana päivänä menin keskolaan äitini kanssa tylleröä hoitelemaan. Ensimmäinen vaipanvaihto onnistui suht hyvin. Koin pientä epävarmuutta vain siksi kun tyllerö oli paljon pienempi kuin aiemmat hoitamani vauvat. Tyllerö ilmaisi alusta asti itseään erittäin selvästi. Turhaan hän ei ole kertaakaan kiukutellut, ainoastaan jos sattuu tai on nälkä.
Lauantaina meidän molempien kunto meni huonompaan suuntaan. Tyllerön bilirubiiniarvot olivat nousussa, onneksi lääkäri huomasi ajoissa ja laittoi sitten tytön ennaltaehkäisevästi sinivalohoitoon,jossa tyttö oli sitten kokonaisuudessaan 5 päivää,lauantaista torstaiaamuun. Minulla taas hemoglobiinit laski niin alas, että piti verta tiputtaa kaksi pussia. Alimmillaan hb oli muistaakseni 63. Ikävä tyttöä oli kauheasti, mutta onneksi ihana omahoitaja keskolasta toi tytön hetkeksi luokseni synnyttäneiden osastolle, jotta se pahin ikävä helpotti. Sunnuntaina olinkin sitten taas paremmassa kunnossa ja pääsin tytön luokse keskolaan :) Voi sitä riemua kun sain hänet jälleen syliini <3


Keskiviikkona (tyllerö 1vko) ei ollut vielä tietoa,että tyllerö pääsisi seuraavana päivänä sekä pois sinivalohoidosta ETTÄ keskoskaapista :) Kun torstaina aamulla menin keskolaan,tuli tytön aamuvuoron hoitaja vastaan ja kertoi tytön siirtyvän keskoskaapista isojen tyttöjen sänkyyn  ja pois sinivalosta <3 Liikutuksen kyyneleet kihosi silmiin, kun tajusin kuinka nopeasti asiat kuitenkin etenivät :) Tuona torstaina kotiuduin itse.Muistaakseni perjantai 22.11. oli päivä, jolloin hoitajat keskolassa alkoivat vihjailla mahdollisesta kotilomasta, SEURAAVALLE viikolle ?! :) <3 Tyllerö vahvistui päivä päivältä, välillä oli tietenkin hieman väsyneempi, eikä jaksanut imeä paljoakaan, mutta muistan kuinka "meinasin tippua penkiltäni vaikka perällä istuinkin", kun tytön ruoka annos oli 70g ja hän imikin rinnalta ihan itse 90g!! Tämä sai minut tajuamaan, että kohta kotiutuminen onkin lähellä.


No, maanantaina lääkäri sitten tulikin puhumaan kotilomasta ja kotiutumisesta. Tässä vaiheessa tajusin, ettei tyllerön sänkyä ole edes kasattu vielä, eikä mitään hoitotarvikkeita ( rasvoja, vaippoja,jne) ole hommattu. Ja vaatteetkin oli ihan liian isoja :D Siinä sitten "paniikissa" tiistaina juttuja ostelemaan, koska lääkäri sanoi,että kotilomalle jo saman viikon keskiviikkona :D Kärkkäiseltä kävimme äitini kanssa ostamassa keskosille tarkoitettuja vaatteita, tosin ostin vaatteet kokoa 50cm, ettei kävisi heti pieneksi :) Vaippapaketteja mukaan parit ja kaikki muut härpäkkeet, yhteensä taisi mennä helpostikin se parisen sataa euroa kun noin kerralla kaikki osti... Sitten jännityksellä seuraavaa aamua odottelemaan... <3 ( Voin kertoa ettei oikein nukuttanut. )

Lähiaikoina odotettavissa ;)

Blogilla on yhtä lukijaa vaille 20 lukijaa, joka siis tarkoittaa sitä, että arvonnan ajan kohta lähestyy...
Kunhan nyt lähipäivinä löydän aikaa kuvata nuo tuotteet, niin laitan tietoa siitä, kuinka arvonnan suoritan ja tietenkin kuvaa tuotteista :)

Sitten olisi se postaus meidän ensimmäisestä kuukaudesta tulossa, se on vielä hieman kesken mutta ajattelin jakavani tekstin kahteen osaan; ensimmäinen osa, joka kertoo meidän viikoista keskolassa ja toinen osa, joka kertoisi kuinka kotielämä on alkanut :)

Pahoittelen, ettei postauksissa oiken vielä ole kuvia, odottelen, että äitini latailee digikamerastaan kuvat koneelle ja lähettää ne minulle, ja sitten liitän kuvat niitä varten oleviin teksteihin. Tällöin myös tekstien otsikot muuttuvat :)

Nyt yritän mennä nukkumaan kun tyttö vielä hetken nukkuu, ennen kuin herää syömään :)

Hyvää joulunalusaikaa kaikille :)

T. Jenna ja Tyllerö

tiistai 3. joulukuuta 2013

Vihdoinkin! Se kauan odotettu Synnytyskertomus, paljoakaan säästämättä :) PITKÄ TEKSTI

Kaikki alkoi maanantaina 11.11.13. Olin ollut jo monta viikkoa PHKS:ssa vuodelevossa, ja nyt oli mahdollisuus kotiutua. Tarkoitus oli käydä ultrassa ja jos avautumista ei kauheasti olisi tapahtunut tai muuta muutosta tilanteeseen tullut, kotiutuisin. No, kroppani päättikin toisin :D Olin pienillä aamupäiväunilla odottaen lääkärille lähtöä huoneessani, kun aivan yhtäkkiä heräsin siihen, että tuntui kuin pidätyskykyni olisi yhtäkkiä mennyt ?! Hetken mietin mitä tapahtui, ja sitten ponkaisin ylös niin nopeasti kuin mahdollista ja menin vessaan. Arvasin heti mitä oli tapahtunut; vedet "menivät", vaikka myöhemmin selvisi että se vain tihkui :D Kello oli tuolloin 12.00.

Siitä sitten aamuvuoron hoitajaa paikalle pyytämään ja kertomaan epäilyni, ja sitten hän teki sen lapsivesistiksauksen. Se näytti, että lapsivettä tuo neste oli. Ei siinä sitten mitään, soitin äidilleni, joka oli viikonloppuna veikannut, etten pois pääsisi ennen kuin vauva on syntynyt. " Sie kun maalasit piruja seinille ni nyt niitä sait, mulla meni vedet :D " . Naurettiin. Nyt se tapahtuisi, rakas odotettu pieni vauvani syntyisi milloin tahansa. No yhtäkkiä lääkärille löytyikin vapaata aikaa :D Ultraamaan tilannetta, vettähän se tosiaan oli jota minusta ulos tuli. Edistystä kohdunsuulla ei ollut tapahtunut, joten lääkäri määräsi minut TAAS vuodelepoon, jotta pikkuinen laskeutuisi ja kiinnittyisi paremmin. Tyllerö oli edelleen perätilassa.
No maanantai meni odotellessa että jotain tapahtuisi. Kuin myös tiistai. Tiistaina sain luvan alkaa taas liikkua, ja niinpä ravasinkin äidin ja miesystäväni kanssa rappusia tiistai-illan :D Mitään ei tapahtunut. Jos tuli yksikin hieman kipeämmän oloinen supistus, olin innoissani ja kipitin rappusia nopeammin xD On mahtanut olla näky...

No sitten itse tapahtumapäivään,keskiviikkoon 13.11.13. Edelleen ei mitään tapahtunut,ei ainakaan ulospäin tuntunut mitään ;) Äiti ja miesystäväni kävivät taas tervehtimässä. Olin koko päivän turhautunut, kun mitään ei alkanut tapahtua, lääkäritkään eivät voineet tehdä mitään,kun kyseessä perätila ja ensisynnyttäjä. Kysyin kyllä käynnistämistä, mutta lääkäri kertoi ettei ensisynnyttäjillä mielellään käynnistetä saati kun kyseessä perätila. No sitten vaadin jotain aikataulua jolloin lapsi sitten ulos otetaan, ellei itse lähde tulemaan. Saatiin lupaus sektiosta seuraavalle aamulle. Tieto oli osittain helpottava, osittain koin hirveää painetta "onnistumisesta", koska olin ajatellut synnyttäväni alateitse. Päivä meni odotellessa,äitini kamerassa on viimeinen kuva,joka on otettu ja siitäkin näkyy turhautumiseni. Illalla miesystäväni kanssa jatkettiin rappusten ravaamista. Ei mitään. Ei niin mitään. Pettyneenä palasin osastolle ja miesystäväni lähti ajamaan takaisin Mäntsälään, kello oli vähän vaille 21. Greyn anatomiaa katselin ja samalla henkisesti yritin valmistautua ilmeisestikin seuraavana aamuna edessä olevaan sektioon. Greyn anatomia alkoi ja loppui, ei vieläkään mitään. Etsin seuraavaa ohjelmaa katsottavaksi. Miltään kanavalta ei tuntunut tulevan mitään katsottavaa, jätin lopulta kanavan Tv Viidelle, josta tuli joku intialainen elokuva. Kunnes...

Kello 22.30 kuului vatsastani kauhea napsahdus! ja välittömästi alkoivat ihan hirveät supistukset. En ensin osannut ajatella, että kalvoni olivat vasta nyt hajonneet, vaan luulin, että istukka repesi tai jotain vastaavaa. Kätilö tuli paikalle ja kerroin napsahduksesta. Hänen ilmeensä oli epäluuloinen, olihan tiedossa että lapsivedet olivat "menneet" jo maanantaina. Kävin vessassa ja taas alkoi supistus. Supistusten väli oli välittömästi tuon napsahduksen jälkeen maksimissaan 5 min, ja väli tiheni nopeasti. Siinä sitten käyrille olisi pitänyt pystyä asettua makuulle, kun kehoni luontainen reaktio oli olla pystyasennossa ja liikkua :( Kipu oli jotain ennalta arvaamatonta, ne aiemmat "kivuliaat" supistukset olivat hyttysen pistoja verrattuna näihin... No kohtapuoliin tuli lääkäri paikalle ja halusi tehdä sisätutkimuksen. Jotenkin pystyin sen minuutin verran makaamaan paikoillani ja sitten oli taas pakko pompata pystyyn. Äidilleni soitin 22.50 " Lähde tulemaan,tuu suoraa synnärille tää tulee nyt". Kätilö oli kehoittanut soittamaan supistusten välillä mutta väliä ei oikeastaan ollut. Kun ensimmäinen tutkimus on tehty klo 23.05 olin 4cm auki.

Synnärillä kuusi kerrosta alempana olin 23.10. Kirjauksessa lukee :"Tulee osastolta supistuksissa. Tullessa 4cm auki,kiinnitetään scalp lapsen peppuun.Kipeä synnyttäjä,synnytys etenee vauhdilla." Ainoa kivunlievitys mitä ehdin saamaan oli ilokaasu. Synnytyksestäni vastannut kätilö ilmeisesti yritti opettaa sen oikeaa käyttöä mutta keskittyminen oli ehkä ihan ymmärrettävästä syystä heikon puoleista; seuraava kirjaus: 23.19 "auki 10cm." Siis oikeasti?!? 6 cm 9 minuutissa?! No ei muuta kuin hommiin; klo 23.20 kirjaus:"aktiivinen ponnistusvaihe" ja 23.34 " perätilan ulosautto,tyttö,apgar 8/8,2065g. Lastenlääkäri paikalla,vauva virvoitteluun lääkärin tarkistettavaksi." Eli kaiken kaikkiaan synnytyksen kesto kalvojen oikeasta puhkeamisesta tyllerön syntymään vauhdikkaat tunti ja neljä minuuttia! Ilmankos teki kipeää...
Äitikin juuri ja juuri ehti paikalle,onneksi soitin supistusten aikana kätilön neuvoista huolimatta, muuten tukena olisivat olleet vain kätilöt. Suht kirkkaasti muistan koko hässäkästä vain huutaneeni ihan kamalasti ja silti kätilöt vain jaksoivat kehua kuinka hyvä synnyttäjä olen... Kiitos siitä heille :) Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi positiivinen kokemus, ja muistankin sanoneeni heti ponnistelun päätyttyä voivani synnyttää vaikka heti uudelleen perätilassa olevan vauvan...

Kuitenkaan kaikki ei ollut vielä päätöksessä. Jälkeiset tulivat helposti ja täydellisinä. Tyllerökin pääsi hetkeksi lämpimästi peittoon käärittynä syliini. Sen hetken muistan aina <3 Sitten hänet vietiin keskolaan seurantaan. Tähän mennessä oli episiotomia ja kohtu vuotaneet 500ml verta. Episiotomia ja repeämät ommeltiin ja kaikki tuntui olevan okei. Mutta ihmettelin sitä,että edelleen pysyi pieni paineen tunne, ikään kuin se ponnistuksen tarve ei olisikaan kokonaan poistunut. Aikani tunnetta kestin ja sitten mainitsin kätilölle. Hän kehoitti vetämään syvään henkosia ilokaasua ja samaan aikaan painoi kohtua vatsan päältä. Sieltäpä tuli kananmunan kokoinen hyytymä. Joka kerta kun hän tuli painelemaan kohtua, tuli isoja hyytymiä. Niiden tulo ei loppunut, ja eräässä kohtaa kirjauksessa lukee "kohtua painettaessa 300ml hyytymää,soitetaan lääkäri paikalle". Kohta olin menettänyt jo 1000ml verta ja kuulin, että leikkaussalireissu tulossa; jostain syystä verenvuoto ei lakannut ja minulle täytyi tehdä kaavinta. Jotenkin en osannut olla huolissani, kun taas äitini kertoi säikähtäneensä tässä vaiheessa kunnolla. Muistan, kuinka ainoa asia mitä lääkäriltä pyysin kun hän kertoi tulevasta kaavinnasta, oli että kohtuni säästyisi. Se oli oikeastaan ainoa pelkoni sillä hetkellä, että kohtuni poistettaisiin enkä voisi enää saada lapsia.

Anestesialääkäri kävi minua katsomassa ja kertoi olevan kaksi eri vaihtoehtoa; spinaalipuudutus ja tavanomainen nukutus. Koska olin siihenkin mennessä välttynyt selkään pistettäviltä puudutteilta ( suurin kammoni, epiduraali- ja spinaalipuudutukset) enkä tahtonut kuulla keskusteluja joita leikkaussalissa käytäisiin, valitsin tavanomaisen nukutuksen. Sitten odottelin leikkaussaliin pääsyä äitini ja kätilön kanssa. Äitini kävi tylleröä katsomassa keskolassa ja toi sieltä minulle ihka ensimmäisen kuvan hänestä <3 Vasta silloin tajusin, että olen juuri synnyttänyt maailman ihanimman asian, oman tyttäreni, onnistuneesti niinkuin toivoin, alakautta. Ja hän oli niin kaunis <3 Kun minua lähdettiin viemään leikkaussaliin, lähti ensimmäisestä lapsenlapsestaan onnellinen äitini kotiin nukkumaan kertoen tulevansa jo torstaiksi vaihtuneen päivän aikana käymään. Kohta jo heräsinkin heräämössä ja torkuskelin aina kun kohtuani ei käyty painelemassa.

Aamupalan aikoihin tuli minut osastolle heräämöstä hakemaan edellispäivän aamuvuoron kätilö, joka nauraen ilmoitti menneensä edellisiltana ajoissa nukkumaan jotta olisi skarppina viemässä minua sinä aamuna leikkaussaliin :D Siinä sitten päivän torkuskelin ja illemmalla äitini tuli miesystävänsä kanssa minua osastolta hakemaan keskolaan tylleröä katsomaan. Sinne saapui myös miesystäväni meitä katsomaan. Sain tytön ensimmäistä kertaa syliin kenguruhoitoon. Hän oli niin pieni <3

Nyt meni jo siis hieman ohi tuosta synnytyskertomuksestakin :)

Kaikenkaikkiaan, en malta odottaa että pääsen uudelleen synnyttämään :D Totta se on, mitä useimmat tuttuni sanovat, se kipu unohtuu, kun näet palkintosi <3 Tässä se minun palkintoni:


Seuraavan postauksen kirjoitankin sitten ensimmäisistä viikoistamme äitinä ja tyttärenä, miten synnytyksestä toipuminen lähti käyntiin ja mitä päiviimme keskolassa kuului ja onko täällä kotona alkanut muodostua jonkinlaista rytmiä :)

perjantai 22. marraskuuta 2013

"Tyttö tuli tyttö tuli ja mun syömmeni suli..."

Eli hän on siis täällä <3

Viime keskiviikkona, 13.11. klo 23.34 raskausviikolla 34+5 minun rakas,kaunis ja virkeä pieni tyttövauvani syntyi mitoin 42cm ja 2065g <3

Synnytys oli miten sen nyt sanoisi...parhaiten varmaan kuvailee sana nopea :D

Enemmän synnytyksestä seuraavassa bloggauksessa kun löydän aikaa sen kirjoittaa :)

Tällä hetkellä tyttö on keskolassa. Aluksi hän oli keskoskaapissa, nyt jo tavallisessa sairaalan vauvakopassa :) Alussa häntä seurattiin sydänkäyrän ja happisaturaatiomittarin avulla, nyt on enää tuo jälkimmäinen käytössä ja sekin vain silloin kun ei ole sylissä :) Nenämahaletku on vielä, mutta ei välttämättä kauaa, kun olemme alusta asti osanneet syödä itse rinnalta ja päivä päivältä päästään lähemmäksi koko aterian syömistä itse <3

Tyllerö on jo ylittänyt syntymäpainonsa ja on erittäin virkeä pieni äidin rakkauspakkaus <3

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

tilannekatsaus numero 2, rv 33+1

Täällä ollaan edelleen. Viikko on ollu täynnä jännitystä ja se jatkuu edelleen, pikkanen kun meinaa et hänen syntymäpäiviään ei joulukuussa juhlita...
Mulla on siis menny viime perjantaista asti kolmesti päivässä suun kautta supistustenestolääke. Tiistaina lääkäri sitten päätti kun supistuksia ei juurikaan ollut tullut,että lopetetaan lääke ja katsotaan ilmeneekö supistuksia uudelleen...
Keskiviikon kerkesin olla ilman ja supistuksia ei näkynyt. Torstaina alkoi taas supistaa. No supistukset rauhoittui kun laitettiin lisänesteitä(Ringer) suoneen menemään ja aloitettiin jälleen kolmesti päivässä menemään estolääke.

Vaan perjantaina alkoikin tapahtua. 6.55 alotin kellottamaan supistuksia noin 10 minuutin väleillä. 7.50 pääsin käyrille ja jokainen supistus piirtyi. Aloitettiin taas nesteytys ja katsottiin alkaako vaikuttaa...Eipä alkanut. Lääkäri tuli tutkimaan ultralla, sisäkohdunsuu auki n. 2cm ja kanava kadonnut. Kokoarvio vauvalle hieman vajaat 2,1 kg. Ja täydellinen perätila, muistaakseni pakaratarjonta. Keskusteltiin siinä vaiheessa jo mahdollisesta synnytyksestä, ja lääkäri sanoi, että jos tahdon, alatiesynnytys on mahdollinen kun vauva on niin pienikokoinen. Sitten sain loudauksen taas, tunnin aikana 3vai4 estolääkettä suun kautta. Supistukset rauhoittui hetkeksi niin että väli oli n. 20-25 min mutta vähän yli 10 väli taas tiheni 5-10 minuuttiin. Lääkäri teki päätöksen ja siirsi mut alas synnytyshuoneeseen saamaan uuden 48tunnin satsin estolääkettä suoneen. Saman annoksen olen siis saanut viime ke-pe. Onneksi lääke on lähtenyt vaikuttamaan taas ja on tullut vain muutamia yksittäisiä supistuksia. Nyt tippaa on jäljellä n. 8-9 tuntia ja sitten jännitetään lähteekö pikkuinen puskemaan tietään ulos,kun alkaa taas suun kautta estolääkitys kolmesti päivässä. Mahdollista siis on että musta tulee äiti ihan muutamankin päivän sisään,mitä en tietenkään toivo, vaan että pikkunen jaksaisi yksiössään vielä pari viikkoa,lääkäri kun on sanonut että 35 viikon jälkeen ei enää estetä.

Että tämmöinen tilanne, huomenna toivottavasti takasin osastolle ja sieltä kotiin vielä yhtenä kappaleena :)

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

tilannepäivitys rv 31+5

Eilisestä asti ollaan oltu päksissä,kun eilen iltapäivästä alkoi säännölliset supistukset. Viiden aikoihin oltiin täällä ja käyrillä,johon ei supistuksia piirtynyt. Lääkäri teki tutkimukset,ja sisäkohdunsuu auki 1,5cm ja kanavasta 2cm pehmennyt!

Synnärille siis ja "loudaus" supistuksia estäviä pillereitä ja kortisonipiikki vauvan keuhkoja kypsyttämään. Sektiouhkakin oli kun pelkkää ravintoliuosta antoivat ruuan sijasta kun ei supistukset meinanneet loppua.

Aamulla supistuksia tuli paljon ja lääkärit päätti aloittaa supistuksenestotipan,se on nyt tippunut n. 12 tuntia. Päivällinen oli eka ruoka minkä tänään sain. Toinenkin kortisonipiikki on jo pistetty...

Supistukset on alkaneet onneks katoomaan,vielä ei tietoa miten kauan täällä ollaan...

Ainiin ja pienen painoarvio eiliseltä 1,7kg <3

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Edelleen vuodelepoa ja kaikki menee päin mäntyä... rv 31+2

Kaikki tuntuu menevän päin mäntyä ainakin raskauden osalta. Supistukset pahenee vaikka oon vuodelevossa ja kaikenlisäks limatulppa on alkanu irtoamaan hiljalleen.
On siis mahdollista että MasaMaisa syntyy piankin :(

Toivoisin että päästäisiin edes 4 viikkoa eteenpäin näin yhtenä, että komplikaatioriskejä olisi vähemmän. Mutta valmiuksissa siis ollaan... Sairaalakassia en aio pakata, koska siitä ei hyötyä masukin näin ajoissa tullessa olisi. Jos marraskuun lopulle päästäisiin niin sitten voin pakatakin, mutta tällä hetkellä sairaalaan lähdettäisiin neuvolakortin ja tens-laitteen kanssa.

Näin täältä Mäntsälästä kirjoittelen, jos tahdotte, voitte jättää toiveita postauksille, saisin ajatuksia siirrettyä muihin asioihin.

Maha viikko ja 1 pv sitten (rv 30+1 )

Maha tänään 31+2



torstai 10. lokakuuta 2013

Eka arvonta!

Blogillani on jo 10 kirjautunutta lukijaa JEIJ :)

Kun saadaan luku nousemaan 20 lukijaan, arvon lukijoiden kesken tuotepaketin johon sisältyy Oriflamen kauneudenhoitotuotteita, kuva tulee tuotteista myöhemmin :)

Eli Lukijat- otsikon alta löytyy sinisellä pohjalla linkki, josta liittyä lukijaksi gmailin avulla :)


Painajaisia painajaisia eikö nää koskaan lopu ?

Oon ollu jo useemman viikon saikulla. Itseasiassa kuukausi tuli just täyteen...
Ensimmäiset pari viikkoa oli painajaisten aiheuttaman päänsäryn ja muun väsymyksen takia,nyt pari viimestä viikkoa ja tulevat viikot kivuliaiden supistusten takia, vuodelevossa.

Pari viime kuukautta on menny siis painajaisten kanssa valvoskellessa. Mistä tää kaikki alko ? En tiedä mut must tuntuu et exän soitto pari kuukautta sitten olis laukassu näiden unien alkamisen. Puhelun ajan olin niin tajuttoman vihanen. En oo koskaa ollu niin vihanen. Kenelle olin vihanen ? Exälle, itselleni, jopa MasaMaisalle. Vaikkei toinen oo edes syntyny vielä eikä mahda asioille mitään. Sekös saa mut itselleni näin jälkikäteen vielä vihasemmaks.

Tosiaan sen puhelun jälkeen en muista nähneeni yhtään rauhallista unta. Saatika nukkunut paria tuntia enempää yötä kohden. Mitä niissä unissa tapahtuu ? Yleensä MasaMaisalle, mulle tai mun läheisille tapahtuu jotain. Mun unissa MasaMaisa on siis jo syntynyt, useimmiten hän on vuosikas mutta muutama uni on, joissa ikää hänellä on vain parin kolmen kuukauden ikäinen.

Niin monena yönä oon heränny miesystäväni vierestä itkien ja hokien lapseni nimeä. Pahinta on se, etten pysy unesta heräämisen jälkeen hereillä kuin pienen hetken, sitten nukahdan uudelleen, eikä mene kauaa kun painajaiset taas alkaa. Ja toisekseen, mua ei saa herätettyä?! Monen monta kertaa miesystäväni on yrittänyt herättää mua unistani milloin ravistelemalla, kutittamalla, nipistämällä...Mutten vaan herää. Nyttemmin unet on muuttunu sumeammiks, niis on edelleen ihmisiä, mutten nää niiden kasvoja enkä tunnista äänienkään perusteella.

Mä toivon et nää unet menis pois, jotta voisin viimeiset pari raskauskuukauttani nukkua varastoon, ikinä kun ei voi ennalta tietää, millainen vauva sieltä sitten tulee...

Oletteko te lukijat/vierailijat nähneet painajaisia odotusaikana, jos olette, millaisia ?
Onko muilla kokemusta siitä, ettei herää herätettynäkään painajaisunesta ?

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Toivepostaus ja sen toteutus :)

Blogin Kaunein asia maailmassa, sinä pieni ihme jota odotan! - kirjoittajalta on tullut postausehdotus! JEIJ  :) Hän pyysi minua kirjoittamaan elämäntilanteestani tällä hetkellä.
Mistä aloittaisin,elämässänihän on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan paljon.

Mahaa 27+5. Kumpikohan tulee ?
No, huhtikuussa kun blogiani aloitin kirjoittamaan, oli tilanne tämä: Olin vasta eronnut poikaystävästäni. Ja saanut tietää olevani raskaana hänelle. Yhteenpalaaminen ei tullut kuuloonkaan. Exän ensimmäinen reaktio raskaudesta kuulemiseen oli vaatia mua tekemään abortti. Siihen en tietenkään suostunut, totesin vaan että valitset ihan miten haluut ootko tekemisissä vai et mutta aborttia en tee, se sun pitäis jo tietää. Exä ei tiennyt vähään aikaan mitä aikoo tehdä. 
No joka tapauksessa, jossain vaiheessa hän ilmoitti tahtovansa olla tekemisissä lapsensa kanssa. Asia selvä mun kannalta. Kesän aikana kuitenkin asiat muuttui ja meidän välit kiristyi. Ja voisin tällä hetkellä sanoa, vaikkei hän ole mulle suoraan sanonut, hänen epäröivän kokonaistilannetta. Eli toisinsanoen, täällä suunnassa tilanne on niin,että MasaMaisan ja hänen isänsä suhde tai sen muodostuminen on aika pahasti auki.

Stella ei tykkää salamavalosta.
Toinen asia on, että olen nyt seurustellut kuukauden ajan erään miehen kanssa. Tutustuimme erään ystäväni kautta. Alku on mennyt rauhallisesti ja katsomme avoimin mielin mitä tästä tulee. Miesystäväni on ollut kesästä asti tietoinen odotuksestani ja on positiivisella asenteella mukana, tukena ja turvana. Äitini on tietenkin hieman epäröivä, hän pelkää että vauvan tultua suhde katkeaa ja en pystyisi huolehtimaan vauvasta. Ymmärrän häntä, mutta olen sanonut hänelle, että jos suhde jostain syystä katkeaisi, keskittyisin sitten vauvaan ja saisin asian käsiteltyä eri tavalla kuin jos olisin yksinäni. 

Sulonen <3
Tällä hetkellä kaikki muutos ja muu elämässä oleva häslinki on saanu mut mietteliääksi. 
Myönnän suoraan, että välillä, onneksi harvoin, on niitä hetkiä, kun mietin että pitikö jättää abortti tekemättä ? Miksi en osannut ajatella pidemmälle? Mutta nuo ajatukset menee onneksi nopeasti ohi ja olen heti vihainen itselleni ,että edes olen ajatellut niin. En enää osaa ajatellakaan asioiden menevän muuten kuin näin. Kun tunnen MasaMaisan liikkuvan sisälläni, tunne on jotain niin uskomatonta. Ettäkö olisin jäänyt tuntematta tämän pienen ihmisen alun, minulle luotetun, liikkeet ? Ollut saamatta hänet ? EI! Näin oli tarkoitus tapahtua, tavalla tai toisella. Kaikki järjestyy vielä, mä en ole yksin. Mulla on valtava määrä ihania ihmisiä ympärilläni,joihin voin luottaa ja tukeutua kun on vaikeaa. Me tullaan MasaMaisan kanssa pärjäämään, siihen luotan :)

MASU <3 27+5

Mitä tulevaisuudessa ? Saan MasaMaisan. Se tulee muuttamaan mun koko elämän. Sitä tapahtumaa varten en voi valmistautua kuin tarvikkein, ei mitään tietoa siitä millaista tulee olemaan. Vauvan hoidon osaan, olen hoitanut vauvoja jo n. seitsemän vuotiaasta asti, se puoli tulee olemaan hoidossa. Mutta jaksamisesta ei ole tietoa. Mitä jos tulee esim. koliikkivauva, niinkuin itse olen ollut, herättänyt seitsemän kertaa yössä ? Täytyy vaan siis yrittää muistaa oma jaksaminen, muistaa että apu on lähellä. Ja kehdata pyytää apua. 
Se voi olla vaikeaa. 

Äitini neuloma täkki,sukupuolineutraaleilla väreillä <3
Kun MasaMaisa syntyy, toivon että ollaan miesystäväni kanssa yhdessä. Koko ajanhan hän ei läsnä ole, kuitenkin töissä käyvänä ja puolen tunnin matkan päässä asuvana, mutta tällä hetkellä olemme pyrkineet siihen, että viikonloppuisin jommankumman luona ollaan ja viikollakin nähtäisiin ainakin kerran. Eli mahdollisesti samalla linjalla tietenkin vauvaa mukaillen jatkuisi ?

MasaMaisan ja hänen isänsä suhde on siis auki. En tiedä mitä asiaan sanoa. Tunteeni ja ajatukseni asiaa kohtaan ovat erittäin ristiriitaiset. En oikein tiedä mitä kirjoittaa asiasta, ajatuksia on niin paljon mutten saa niitä kirjoitettua lauseiksi. Kaikenlaista on tapahtunut, suurimmaksi osaksi ajatuksiini negatiivisesti vaikuttanutta. Pääasia olisi kuitenkin, että pystyn tekemään päätökset MasaMaisan parhaaksi. Välimatkaakin lapsen isään on reilumman puoleisesti eli ensimmäisinä vuosina hänen ja lapsen tapaaminen täytyisi tapahtua täällä, ellei sitten tule menoa heidän suuntaansa...

Miesystäväni ostama puku,samoin sukupuolineutraali <3

Siinä siis pohdintaa nykytilanteestani ja tulevaisuudesta. Tällä hetkellä ajatukset on yks sekava vyyhti, mut päivä kerrallaan mennään ja annetaan asioiden edetä omalla painollaan. Kyllä me selvitään :)

Hellyttäviä erilaisia vauvan neuleita, aion kokeilla :)

Käsityöhaaste :)

Löysin mukavan haasteen blogista Hipsula :) Haaste on mukavan yksinkertainen ja kohta äitiysloman aloittavana mulla on aikaa toteuttaa se :)
Näin mukaan:
Kolme ensimmäistä henkilöä, jotka kommentoivat tähän postaukseen lähtevänsä mukaan haasteeseen, saa multa postitse jotain mukavaa käsintehtyä 12 kuukauden sisään. Osoitteen voi lähettää minulle sähköpostiosoitteeseeni jennahorttanainen@gmail.com . Jutun juju on, että nämä kolme ilmoittautunutta jakavat haasteen myös blogissaan :P
Eli kuka tykkää jotain kivaa piperrystä käsillään tehdä ja jotain pientä piperrystä saada paketissa, osallistu ihmeessä :)

Tässä sukat ja tumput jotka joskus neuloin, ja nyt mulla on uusia ideoita esim pehmoja varten joita voisin tehdä ;)


Ja siis käsityöksihän käy mikä tahansa muukin, sen ei tarvitse olla neule :)

maanantai 23. syyskuuta 2013

Surkujen surku, rv 27+3

Eli vuodelevossa ollaan.
Edelliset pari viikkoa oltu saikulla kamalien painajaisten takia, joiden vuoksi yöllisen unenmäärän kokonaisaika max. 3 tuntia...Ja nyt tänään lääkäri kirjoitti sitten ainakin tän viikon saikkua ja määräsi mut vuodelepoon kovien supistusten takia :( Asukki sais mun puolesta pysyy matkassa ainakin joulukuun alulle.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Rv 23+5 HERRANJESTAS!

Nää viikot menee tajuttoman nopeesti!

Vastahan mä plussasin ja mietin et mitä ihmettä mä teen...
Ja nyt ylihuomenna alkaa jo rv 24?!
Mun pikkunen kasvaa isommaks koko ajan <3

Masuasukin liikkeet tuntuu niin ihanasti jo mahan päälle :) On niitä liikkeitä jo muutama päässytkin kokeilemaan ja ilmeet on kyllä ollu näkemisen arvoisia ;)

Ei yhtään iso olo ? Mitä se on loppuvaiheessa ?
Iltaisin on hauska katsoa kun makaa sängyllä niin maha heiluu kun pikkuinen vetää omaa jumppatuokiotaan <3 Välillä tää mamma on niin täynnä liikkeitä ettei jaksais enempää, välillä taas tönin mahaa että tuntisin liikkeet :) Jotain niin ihmeellistä. Olen jo huomannut senkin, ketkä läheiset saa asukin rauhoittumaan ja ketkä liikkumaan :D
Oletteko te lukijat kokeneet ristiriitaisia tunteita vauvan liikkeiden muututtua vahvemmiksi? Onko ollut henkilöitä,joihin vauva on selvästi reagoinut ?

Myös musiikilla on pikkuseen vaikutusta :) Eilen illalla ihastelin reaktioita, joita sain aikaseks asukissa laittamalla musiikin soimaan puhelimella ja puhelimen kaiuttimen vatsaani vasten. Pikkanen potkas kajarin kohtaan ja kun liikutin kajaria toiseen suuntaan, potkut seurasi :)

Luonani on kyläilemässä eräs ystävä, jolla on raju rakkaussuhde Stellan kanssa. Tai siis Stella rakastaa tätä ystävää rajusti; iltaisin hyökkää jalkoihin ja käsiin kiinni... Toisaalta Stella myös nauttii hänen seurastaan ja nukkuu useimmiten hänen vieressään :)

Niin, yhdeksäs viikko flunssassa käynnissä...Viime tiistaina kävin lääkärissä TAAS, mutta tulehdusarvot vain 35...No kuitenkin lääkäri sitten määräsi antibiootit keuhkoputkentulehdukseen...Itse en suurta eroa ole huomannut olossani :/ En kyllä haluis turhaan syödä ylimääräsiä lääkkeitä.

Oli tarkoitus laittaa tähän kuva Stellasta yhtenä iltana, kun se päätti ruveta roikkumaan ovessa... Ehkä sitten seuraavaan postaukseen ;)

Me lähdetään opinnäytteentekokaverin kanssa syömään, moikka kaikille :)

P.S. Mulle tulee toooooosi hyvä viikonloppu IIIHANIEN ihmisten seurassa ;) <3 Mäntsälä mielessäin.....


perjantai 16. elokuuta 2013

Mielitekoja ja valokuvia, rv 22+0

Moikka taas :)

En tiiä mistä alottaisin :) Viikko menny pääasiassa hyvin, jossei öisiä valvomisia ja niistä johtuvia väsymisiä päivisin lasketa mukaan. Koulussa käyty paljon asiaa läpi,mm. haavahoitoja, diabetestä syventävästi jne.

Tällä viikolla oon ollu jotenki paljon ärtyneempi, luulisin että huonosti nukuttujen öiden takia?
Oli yksi päivä jolloin jokaikinen pienikin asia ärsytti aivan suunnattomasti! Aamu alkoi veljen tullessa mun kaa samalla linkulla kouluun ja sen kokoaikainen puhuminen puol kaheksan aikaan ärsytti tajuttomasti! Miksei se osannu olla hiljaa ku oisin halunnu aamusta olla kaikessa hiljaisuudessa?! No oisin tietenki voinu tässäki tilanteessa ilmaista ajatukseni muutenkin kuin tokasemalla " Oo ny oikeesti hiljaa! Onks sun koko ajan pakko puhuu?! " ( Sori ). Sitten luokkakaverit jatkaa pulputtamista tunnilla, olin nukahtaa mutta kuitenki jaksoin kuunnella maikkaa. En viittiny niille suutani avata pulputtamisesta, etten ois räjähtäny... En ruokailussakaan omasta mielestäni osannu sinä päivänä ottaa tarpeeks ruokaa ja sekös myös ketutti. Yleisesti siis koko päivä meni päin sitä itseään! Oletteko te lukijat raskausaikana olleet jotenkin jaksottaisesti kiukkuisempia ja välillä taas todella aurinkoisia?

Tähän väliin masukuvia, tänään otettuja :)


 

 
Sitten tämmösii kivoi mielitekoja käsittelyyn: hammastahna, mokkapalat, tuoremehut :D Mokkapalat ja tuoremehut ymmärrän vielä, mutta hammastahna? Onneks järki pelaa enkä ruvennu vetämää tuubillista tahnaa...Makustelin hammastahnaa vaan hampaidenpesun yhteydessä, tietenkin nielemättä :) Mietinkin että mistä tämmönen hammastahna himo voi johtua?
Mokkapalahimo iski kun olin yhtenä iltana jo osittain unessa... Lyön vetoa, että jos olisi tarpeet mokkapalojen tekemiseen ollut, varmaan olisinkin alkanut leipomaan niitä, vaikka kello olikin ykstoista illalla... Tekee mieli miettiä että mitäköhän vielä ? :D
Millaisia mielitekoja teillä lukijoilla on ollut raskausaikana, niin ns. normaaleja kuin oudompiakin?
 
Näin loppuun voisin laittaa hienosti muokkaamani kuvat rakenneultrasta ;)
 

 


Mun pikkuiseni <3
 Hyvää viikonloppua kaikille, toivoo Jenna+MasaMaisa sekä Stella ja marsut :)

maanantai 12. elokuuta 2013

Helou! :) Rv 21+3

Viime viikolla oli se rakenneultra :) Kaikki kunnossa <3 Tunnin verran saatiin pikkuista äitini kanssa katsella ja lopuksi kuultiin vielä sydänäänetkin kun pyysin kätilöltä :) Kuvassa näkyi mm. 3cm pituiset reisiluut, sydämen kaikki osiot löytyi ja aivojen osat samoiten :) Kamalasti pikkuinen siellä haukotteli ja nieleskeli lapsivettä <3 Taas oli kyllä niin vastahakoinen tekemään mitä olisi tahdottu, eli pituuden mittausta varten kääntyä selälleen :D Painoarvioksi saatiin 343g <3

Koulukin alkoi viime torstaina ja kaikenlaista mukavaa olisi tiedossa syksyn aikana. Viimeistä,näytöllistä harjoittelua olen mietiskellyt menenkö sen tekemään vai teenkö vasta synnytyksen jälkeen. Alan pikkuhiljaa kallistua enemmän ja enemmän synnytyksen jälkeen harjoittelun tekemiseen, koska tällöin olisi mukavampi tehdä potilaiden kanssa jotain ja voisi ottaa harjoittelupaikan joka oikeasti innostaa tekemään... Eli se tarkoittaisi siis sitä, että valmistuisin muutaman kuukauden myöhemmin kuin muut luokkalaiseni ja pitäisin juhlani sitten keväällä 20-vuotissynttäreideni yhteydessä :D Säästösyyt tässäkin :P

Liikkeet tuntuu mahassa päivä päivältä selkeämmin ja asukki ei tykkää yhtään kun äiti istuu tai syö. Tunneilla koulussa on siis mukava istua kun toinen on keksinyt että kun potkii jonkin aikaa rakkoon äitiä niin se lähtee liikkeelle xD Liitoskivut on alkanu myös vaivata ja sen takia oon aika väsyny päivisin koulussa. Mutta muuten menee hyvin ni täytyy olla onnellinen :)

perjantai 2. elokuuta 2013

Kuulumiset rv20+0 :)

Töitä on riittänyt ja tulee riittämään :) Ens torstaina jatkuis erikoistumisvuosi lähihoitaja-koulussa ja toivottavasti saan selvyyden siihen mitä on vielä suoritettavaa ja mitä jää sitten suoritettavaksi MasaMaisan tultua :)
 

Tässä mun pikkumasu rv 20+0 <3
 
Stellakin on kotiutunut hienosti uuteen kotiin ja on jo löytänyt lempipaikkansa:
 
Stella rakastaa MasaMaisan hoitopöytää :D
 
Teen jossain vaiheessa, todennäköisesti kun äitiysloma alkaa, postauksen vauvan tavaroista jotka on valmiina :) Asumme äitini kanssa pienen kävelymatkan päässä toisistamme ja niinpä on tullut käveltyä nyt useammin. Erityisesti olen nauttinut kävelystä metsissä, kun kroppa jotenkin tuntuu mukautuvan liikkeisiin paremmin. Liitoskivutkaan eivät tunnu niin ilkeästi metsässä kuin asfaltilla tai hiekkatiellä.
 
Ei Naurava kulkuri vaan Naurava puu-ukkeli kävelyreittini varrelta :)
 
Niin ja näin lopuksi, ensiviikolla on rakenneultra <3 Nään MasaMaisan ja saan ehkä tietää kumpi on tulossa :) Sen kunniaksi laitan tänne blogiin mahdollisuuden arvata MasaMaisan sukupuolta ;) Olisi kiva jos jättäisitte arvaamisen jälkeen kommenttia minkä perusteella veikkaatte tyttöä/poikaa.
Tähän vielä arvailijoille lisätietoa:
Tein lapsen sukupuolitestin,ja tyttöä vastaava väri on punainen, poikaa vastaava sininen.
1.Kannat vatsaasi matalalla. Vaikka maha ei vielä niin iso olekaan, minusta se on matalalla?
2. Sinulla oli (on) aamupahoinvointia. Pahoinvointi alkoi vasta rv 12 jälkeen eikä se aina ollut aamusin vaan iltaisin. Nyttemmin on ollut myös aamupahoinvointia.
3. Himoitset makeaa. Makeaa olen nauttinut mehujen ja hedelmien muodossa :)
4. Mielesi tekee hedelmiä. KOKO AJAN!
5. Jalkojen lämpötilassa ei ole muutosta. ? :D
6. Et näytä yhtä hyvältä-tytöt vievät äitinsä kauneuden. Mulla ei ole naama ja rintakehä kukkinut pahimpina teinivuosinakaan näin paljon ja hiukset rasvottuu päivässä?!
7. Isä lihoo mukanasi. Isän paino ei muutu sinun painosi mukana. Molemmat, koska en tiedä :D
8. Äitisi hiukset eivät ole harmaat. No ei tietenkään :D Meillähän on vaan 19 vuotta ikäeroo :) <3
9. Ylimääräinen painosi kerääntyy eteen. Vastaan näin koska koko raskauden ajan paino on pudonnut pienissä määrin, edelleen menee samat housut kuin ennen raskautta mutta etuvarustus ei ole ennallaan ;)
10. Rintasi kasvoivat heti huomattavasti. Tähän en sano mitään xD
11. Oikea rintasi on suurempi kuin vasen.
12. Säärikarvasi kasvavat nopeammin. Valitettavasti...
13. Olet kiukkuisempi=tupla naishormonit.
14. Virtsasi on kirkkaan,neon keltaista. ???:D
15. Vauvan syke on alle 140. Vauvan syke on yli 140. Näitä ei ole vielä neuvolassa mitattu :)
16. Kätesi ovat pehmeämmät. Juuu u aiemmin ois voinu verrata hiekkapaperiin :D
 
Sinisiä 6. Punaisia 12. Näihin laskettu mukaan myös ne vastaukset joissa molemmat sukupuolet edustettu. :)
 

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Ihmiset hoi! :)rv 19+4

Kysymyksiä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan, sillä tämän viikon perjantaina saavutetaan PUOLIVÄLI !

Silloin myös tiedossa uutta masukuvaa ;)

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Ideoita? :) rv 18+4

Ajattelin kysäistä teiltä lukijoilta ja muutenkin sivuillani vierailevilta ideoita postauksiin :)
Voisin tehdä ihan kysymyspostauksen tai sitten postauksen jostain tietystä aiheesta :)
Kysymyksiä tietenkin hyvän maun rajoissa, kiitos :)

Tää mamma onkin tämän viikon saikulla :( Sinne meni sitten kuuden päivän palkka...
Kävin siis tänään oman alueeni tk:ssa oltuani la ensin töissä ja töiden jälkeen nousi kuume...Sunnuntaina en mennyt töihin ja kuumetta oli edelleen. Maanantaina kuume oli poissa mutta yskä paheni, yskä on ollut muutenkin pahana jo parin viikon ajan...Tänään CRP 23 eli lievästi koholla muttei vielä niin korkealla että olisi antibiootit saanut.

Mummon itsetekemää mehua ja lepoa, siinä mun flunssanhoito-ohjeet. Lääkärikin vaan kirjotti lapun kouraan ja totesi ettei töihin ole asiaa...Itkuhan siinä meinasi tulla, kun meinaa taloudellisesti olla tiukkaa ja raha tulisi tarpeeseen, mutta nyt mun on pystyttävä ajattelemaan myös MasaMaisan parasta, ja se paras ei varmaan oo sitä että puolikuolleena ja hengästyneenä pienestäkin liikkeestä raadan töissä :/ Ehkä sit ens viikol taas ?

Miten te muut lukijat, jotka olette olleet tai olette parhaillaan raskaana, olette suhtautuneet flunssaan tai muutenkin noihin kaikkiin tauteihin ? Onko pelottanut, mahtaako maha-asukkikin sairastua ? Mä en ole yleensä mikään pöpökammmonen yms. että pelkäisin jonkun taudin saavani, mutta nyt kun yskä on niin kauhea, että välillä yskiessä ihan mahaankin sattuu, on mielessäni pieni pelko siitä, mahtaako MasaMaisalla olla kaikki hyvin ja voiko hänelle jäädä jotain pysyvää tästä flunssasta, vaikkei tämä ole edes pahimmasta päästä niitä pöpöjä mitä on joskus ollut.

Tässä muuten eräs kakku joka sai nauramaan, jotkut ovat tykänneet, jotkut kauhistelleet, tämän oli siis eräs tuttuni jakanut seinälleen facebookissa jonkun toisen ihmisen kautta :)

kuva lainattu siis täältä

Mutta nyt menen lepäilemään, hyvää illanjatkoa kaikille:)

T. Jenna+MasaMaisa, Stella ja marsut

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tein blogilleni facebook-sivut !

Inspiraation sain kun kävijämäärä oli ylittänyt 3000 kävijää :)

Missä vaiheessa te muut bloggaajat olette tehneet facebook-sivut blogille ?

Tästä blogini Facebook-sivuille :)

Sivut ovat vielä muokkailun alla, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee :)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Surullisia uutisia täältä päästä :'(



Rakas kissani Elvi kuoli viime viikon torstaina aamulla mökillä jouduttuaan auton tönäisemäksi :'(
Uutinen oli erittäin surullinen, mutta oloani helpotti edes hieman se, ettei Elvi ehtinyt kärsiä...
Torstai-iltana isäni sitten hautasi Elvin mökkimme pihaan viimeiselle levolle </3
Alla kuvia iki-ihanasta Elvistä. Lepää rauhassa <3







Mulla alkoi tänään rv 18 ja tunteet meinaa kaiken tapahtuneen vuoksi olla sekavat. Onneksi on ehtinyt viettää ystävien kanssa aikaa ja keskustella asioista, ettei ne jää pyörimään itsekseen mun päähän... Tänään käytiin erään ystäväni kanssa keräämässä isovanhempieni pihasta vadelmia, ja niitä kertyi hetkessä molemmille 3 litran annokset :) Lisää on tulossa, ja mummo lupasi kerätä huomenna jos aikaa on, kanttarelleja mökin pihasta. Syksymmällä saan myös karviaisia, puna- ja mustaviinimarjoja ja jo ensiviikolla raparperia ! NAM <3
Nyt illasta vielä keitän keiton valmiiksi ja huomenna olisi luvassa töitä ja hyvän ystävän seuraa :)
Öitä kaikille, toivoo Jenna+MasaMaisa, Stella ja marsut


 
 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tänään rv 16+4 ja masukuva rv 16+2 :)

Moikka :) hiljaista on ollut,asuntoa yritetty saada kuntoon että eiköhän se kohta ole asumiskunnossa :) ensiviikolla alkaa sijaisuus eräässä kehitysvammaisten asumisyksikössä. Tarkoituksena tähän tekstiin olisi laittaa ensimmäinen masukuva,toivottavasti onnistuu kun puhelimen kautta tätä kirjoitan :)

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kohta asumaan uuteen kotiin :) rv 15+3

Kävin tänään hakemassa uudet kotiavaimet ja samalla tarkastamassa, mihin kuntoon koti oli jätetty :) Jotain pientä siivousta joutuu tekemään, ja eteisen sekä keittiön seinät maalataan ja olohuoneen tapetit uusitaan, mutta onneksi kaikki hoituu :)

Tämän viikon lopulla pitäisi siis asunnon olla jo siinä kunnossa, että päästään MasaMaisan ja kissojen sekä marsujen kanssa pikkuhiljaa asettumaan kotiin eikä kämppään niinkuin edellistä asuntoa nimitin :)

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Rv 15+1 ja ylläri ;)

Täällä mökillä ollaan taas :)

Juhlitaan isäni velipuolen synttäreitä ja kuunnellaan hyvää musaa :)

Yllärihän on se että tunsin keskiviikkona ( rv 14+5 ) jo pieniä hentoja liikkeitä :) En aluksi ollut varma asiasta, mutta kohdunkasvuun liittyvät kivut tunnistan ja moovmentti alavatsassa ei ollut kipua. Myöskään suolistoni myllerrystä se ei ole, koska se tuntuisi ylempänä. Liikkeet ovat tulleet etenkin aamuisin kun herään ja iltaisin kun käyn lukemaan makuulle. Siellä se pikkuiseni on <3

Nyt jatkamaan DJ:n hommia! :)

T. Jenna+MasaMaisa ja mökin väki

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Rv 14+4

Blogissa on ollut hiljaisuus, mutta ei hätää kaikki on ok :)
Hiljaisuus on johtunut MasaMaisan keksimästä iltapahoinvoinnista ja muusta elämäntilanteeseeni liittyvästä stressistä, joka alkaa kuitenkin pikkuhiljaa hellittää.

Olen siis hoidellut ihan tarpeeksi asunto- ja muita raha-asioita ja välillä ne asiat tuntuu varmaankin näiden hormonien takia kaatuvan päälle. Onneksi on tukiverkosto joka jaksaa kannustaa mut takas ylös <3

Tän viikon aikana olis sit pakkaamisten aika ja toivottavasti jo asunnon tyhjentämisenkin aika. Hyvä ystäväni,  joka on myös tulevan lapsen sylikummi on tullut Mäntsälän hoodeilta jeesimään mua pakkailussa :) Hauskaa on ollut! :P Tänään tehtiin lohikastiketta ja erittäin mozzarellaista tomaatti-mozzarellapastaa NAM!!!

Juhannus meni hyvin, oltiin kattien ja marsujen kera mökillä. <3

Eilen oli sitten neuvola, vaikka tuntuu että siit olis jo viikko. Jonkin aikaa meni MasaMaisan sydänäänien löytämiseen, kun tyyppi taitaa tulla äitiinsä ja olla vastahakoinen itsensä esittelemisen suhteen. Eli ilmeisesti hän väisteli dobbleria mutta kuitenkin sitten ne pienet nopea tykytykset sieltä kuului <3

Mahakin alkaa pikkuhiljaa näkyä, voisihan sitä harkita masukuvaakin siis hiljalleen.

Rakenneultra olis sitten elokuussa, ja olen halukas tietämään kumpi sieltä on tulossa jos MasaMaisa vaan suostuu näyttämään...

Oletteko te lukijat ottaneet selville, kumpi on/ tai on ollut tulossa, ja miksi/miksi ette ?
Itse olen vain niin utelias tietämään onko sieltä tulossa Masa vai Maisa? <3

Hyvää illanjatkoa, me tytöt aletaan kattoo leffaa ja syömään jädee :P

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Nyt menee rv 12+0 :D ja hellettä piisaa

Noniin :D On kiirettä pitäny tällä viikolla, töissä käyny ja ravannu ties missä, en muista...Ainoo tärkee asia on, et MasaMaisalla ( uus hieno masuajan nimi, jonka keksi kummitätini joka oli ultrassa mukana ) on kaikki hyvin :) Sydänäänet oli vahvat tiistaina ultrassa ja kaveri oli toooosi hassu <3
Ongelma oli et se nukku kun mentiin ultraan ja yritettiin herätellä pikkasta :D Kääns kylkeään ( ihan niinku ätinsä aina herättely-yrityksien aikaan) ja pui nyrkkiäkin että pitäis antaa hänen nukkua :D Ripaskan alkeitakin oli nähtävissä, koputti monta kertaa kantapäitään yhteen :P Lopussa pikkuinen sai hikan selällään ollessa ja pomppi sitten kohdun pohjalla...Pitkät sormet vaavilla myös on, täytyy varmaan aikuisen tumput neuloa kun syntyy :D Niin, ja se maaginen laskettuaika siirrettiin tähän päivämäärään: 20.12.2013. Toivoa vain sopii että kävisi niin kuin äidilläni minua odottaessa, synnyin lopulta n. pari-kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mä siis niin aion syödä graavilohta ja maksalaatikkoo jouluna! <3 Eli MasaMaisa, ole kiltti ja tule ennen jouluaattoa tai sitten ennen uudenvuoden aattoa jouluaaton jälkeen Kiitos... :)

Lopuksi muutama kuva MasaMaisasta ja vaatteista jotka pikkuinen on jo saanut <3



Uskomatonta että vain n. 5 vkoa sitten tämä pieni ihmisen alku näytti pavulta <3

MasaMaisa tykkäsi esitellä kasvojaan meille <3 Jos vain olisi myöhemmin rahaa 3D- tai 4D- ultraan...<3

Pikkunen näytti pienet sormensa <3 Tykästyykö MasaMaisa syntymänsä jälkeen kosketinsoittimiin tai muuhun kivaan äänisoittimeen ? ;)
Nämä kaksi vaatetta MasaMaisa sai kummitädiltäni <3 Body on ruskea, ja osoittaa siis sen miksi MasaMaisan täytyy syntyä tänä vuonna :D
Ja tässä ihana mustavalkoinen unipussi <3


keskiviikko 29. toukokuuta 2013

19-vuotissyntymäpäivä ja rv 11+1

Mä sain sen asunnon!!!!!!!!!
JEEEEEEEEEE!!!!!

Käyn tänään vuokranantajan toimistolla jotain alustavia sopimuksia kirjottelemas ja sit kesäkuun puolenvälin jälkeen viralliset sopimukset !!!
<3 Saadaan siis masuvaavin kanssa 50,5m2 kaksio hyvällä sijainnilla tukiverkostoon nähden :)

Toimistolla vierailun jälkeen meen kaverin luokse kattelee jotai leffoi ja herkuttelee ( ihan pikkusen vaan ) :)

Huomenna on lastnvahtikeikka ja perjantaina sekä lauantaina kavereiden valmistujaisia :) Sunnuntaina iltavuoroon töihin :)

Eilinen iltavuoro väsytti niin paljon että olin 10 aikaan illalla jo nukkumassa :D En muista milloin niin aikasin olisin menny nukkumaan...

Aurinkoista päivää toivottaen Jenna+masuvaavi, Stella, Elvi, Mimmi ja Miisa <3

maanantai 27. toukokuuta 2013

Yliherkkyyttäkö ? Rv 10+6

Mua itkettää...Ei mikään erityinen, mut kissat vetää jotain yörallia ja mun tekis mieli teljetä ne vessaan rauhottumaan. Tulikin mieleen kertoa mitä kummallisimmista itkutilanteista tähänastisessa odotuksessa :D

Numerot 1 ja 2, muistaakseni huhtikuun loppupuolella, lähikaupassa. Eka tapahtu kun mentiin äitini kanssa jonottamaan kassajonoon. Viereisellä kassalla oli arviolta 50-60-vuotias nainen ostoksineen, ja huomatessaan meidän jonomme kulkevan nopeammin, hän koukkasi eteemme. Tätä ei mun hormonit hyväksyny, vaan aloin itkeä : " Miks aina noi vanhat saa ohittaa ja tehä mitä vaa ? Joo tiiän, et oon lähihoitajaopiskelija mut ei oo reiluu . " Nainen tuijotteli aikansa olkansa taakse, mutta ei luovuttanut valtaamaansa paikkaa.
Päästyämme kassalta lähdimme kävelemään uloskäynnille, ja äitini kertoi miesystävänsä jo katselleen vauvalle hoitopöytää ynnä muita tarvikkeita. Tähän vastasin itkua niellen " Pitikö toi täällä kertoa, ei ole reilua. ". Lopuksi kuitenkin nauroin, kummallekin tapaukselle.

Numero 3 oli kun katsoimme jotain eläinlääkäriohjelmaa, jossa eläinlääkäri haki maatilalta pienen karitsan jonka jalka oli murtunut. Ei se minua itkettänyt. Karitsa oli leikkauksen jälkeen kuntoutuksessa lääkärin luona, eli työaikoina se juoksenteli lääkärin perässä aseman käytävillä jne. Itku tuli kun lääkäri vei karitsan tilalle kotiutettavaksi, ja lähtiessään autolle päin, karitsa tuli kysyvä ilme naamallaan lääkärin perään, ihan kuin kysyen " aiotko jättää minut tänne ? " . Tähän itkin sitten " Ei noin voi tehdä, ihan epäreilua. " Numero 4 oli kun heräsin seuraavana aamuna ja kysyin äidiltäni, jonka luona olen eron jälkeen usein yöpynyt vikonloppuisin, että onko sulana vaaleaa leipää. Äiti katsoi ja vastas, ettei ole, mutta otti sulamaan. Itku tuli, koska olisin halunnut vaaleaa leipää paahdettuna. Juttuhan on niin, että minut on opetettu syömään sitä, mitä on ja niin syönkin, mutta nää hormonit on saanu mut yyyyyyber herkälle tuulelle aina silloin tällöin.

On ollut mutakin mutta noi on ne mitkä kunnolla muistan. Jälkikäteen on ollu hyvä nauraa, mutta tapahtumahetkellä on hävettäny ihan kauheesti.
Mietinkin onko teillä ollut samanlaista itkuherkkyyttä ja ehkä jotain hauskoja/ outoja tilanteita, jolloin itku on vain tullut lupaa pyytämättä ?

Josko nyt ? :) rv 10+6

Hahaa oon niin onnellinen :D
Meen huomenna asuntonäyttöön ja toivon, että tällä kertaa olis semmonen asunto josta voisin antaa myöntävän vastauksen :) Vaikkakin vuokra siinä tulee nousemaan lokakuussa parvekerempan takia mut mun ja vauvan ensiasunnoksi se ois just taivaallisella sijainnilla suhteessa tukiverkostooni <3
Ainahan voin sitten etsiä uutta jos vuokra tuntuu liian korkealta maksaa vauvan tultua...

Ei mulla muuta, olo on ollu hyvä, vähän väsynyt mutta ei se mitään, uskon et tää tästä alkaa helpottaa :) Huomenna siis asuntonäyttöön ja sen jälkeen keikkatöitä tekemään :) Niin ja huomenna alkaa siis rv 11 :) Oon miettiny masukuvan laittamista mutten ole varma onko se vauvamasua vai turvotusta...

Elvi toivottaa hyvää yötä mun maitolasin ääreltä ja Stella katselee hartaasti ulos. Öitä :)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Yökukkuja rv 9+6 sekä pissaepisodi ? :D

Moikka. " Kun uni ei tuu..." vai miten se meni ?

Tuntuu että voisin alkaa imuroimaan ja tiskaamaan ja kaikkea mahdollista mutta kellon ollessa tasan yksi yöllä en ihan tohdi :D

Äsken huomasin, että edellinen teksti on peräti viime maanantailta ! Paljon kerennyt tapahtua viikon aikana.

Olo on ollut siedettävä. Uusia mielihaluja ei ole tullut, hedelmiä oon paljon syöny ja välillä mehua makeanhimoon.

Elvi teki ilkeet temput keskiviikkona. Aamulla puol kuudelta heräsin muutenkin katkonaisesti nukutun yön jälkeen siihen että poitsu roiskasee pissan rippeet mun naamalle! Eikä ollu mikään pieni jälki muutenkaan minkä merkkasi; lähes puolet 120cm petauspatjasta märkänä, peitto puoliksi märkä sekä mun oikeanpuoleinen kylki ja mun naama. Ihan kissanpissassa. Ihana herätys, eikö ?
No, ei siinä sitten muuta kuin peitto ja patja ja tyyny kylppäriin, ja arvaatteko mikä mahto olla mun välitön reaktio? Niinpä, aloin itkemään. En vaan kyennyt toimimaan enää, itkin hillittömästi yksien kissanpissojen takia. Puoli kahdeksaan asti. Ai miksi ? Koska yritin jostain syystä ( jota en itsekään tiedä :D ) tavoittaa äitiäni, joka vastasi sitten puoli kahdeksan aikaan. Huonosti nukutun yön jälkeen tuntui ylivoimaselta rauhottua ja olla olematta vihanen. Kaverillekin itkin että kun nää hormonit tekee musta hirveen pillittäjän.
Ongelmana oli se, että Elvi on leikkaamaton, ja tähän hätään ei ollut rahaa käytettäväksi leikkuutukseen. Kuitenkin sitten loppujen lopuksi päätin, että leikkuutukseen se kissa on saatava vaikka söisinkin sitten ensi kuussa vain kynsiäni. Perjantaille sain leikkuutusajan, siihen asti ajat jotka olin poissa kotoa, kissat viettivät vessassa.
Leikkauksesta Elvi toipui lähes yhtä nopeasti kuin veljensä.

Viikonloppuna sitten oleilin äidillä saadakseni jonkinlaista sosiaalista kanssakäymistä. Suomea kannustettiin ja herkuteltiin erittäin pienellä määrällä Mäkki-safkaa NAM :)

Tänään tulin kotiin ja päätin, että jos saan itseni huomenna ylös sängystä ajoissa, käyn Kelassa ja siivoan. Ai niin, mulla on huomenna asuntonäyttö :)

Jos nyt sitten kissoille ruokaa ja masuvaaville ruokaa ja sitten nukkumaan :) Harmi kun ei ole hedelmiä...

Öitä, toivoo Jenna ja masuvaavi, kissat ja marsut

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Tunnustuksia :)

Moikka taas :)

Ajattelin alottaa tällä tunnnustusten antamisella, kun siitä niin piristyin :)

Piristyksen antoi iltaani Piiperrellen-blogin kirjoittaja :) Tutustuinkin sitten blogiin ja aloitin seuraamisen :) Päätähuimaavan taitavasti tehtyjä koruja joihin tykästyin ja rohkenen ehkä itsekin kokeilemaan :)
Sitten niihin tunnustuksiin.

Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi.
Valitse viisi ihanaa bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Näin autamme uusia bloggaajia eteenpäin, ja ehkä juuri sinä löydät uuden upean blogituttavuuden.

1. Babicity: En muista, miten tätä blogia päädyin lukemaan, mutta olen seuraillut jo jonkin aikaa :) Nuori nainen kirjoittaa odotuksesta, sekä arkipäivän asioista.
2. Turisten ja puhisten : Tämä on kummisetäni vaimon pitämä blogi, jossa hän kirjoittaa agilitystä, kanoista, koirista, lampaista, käsitöistä... Heillä projekteja riittää, eli luettavaa on paljon eri alueilta ja mielenkiintoisia juttuja tapahtuu ;)
3. Pieces of Miracles: Tämän blogin löysin kun hain hakusanalla raskausblogi.
4.  Estilo De Vida: Löysin tämän blogin Babicityn kautta, ja aloin seurata. Ikäiseni nainen kirjoittaa myös yksinodotuksesta.
5.Maitobaari: Tähän törmäsin sattumalta tänään, ja aloin seuraamaan :) Kirjoittaja sai pienetkin epäilykseni tulevasta synnytyksestä lipumaan taka-alalle :)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Rv 8+6

Viikonloppu oli " kiireinen " :) Olin isäni velipuolen luona perjantaina, kun lähdettiin hänen vaimonsa ja tyttärensä kanssa lauantaina sitten Vantaalle :) Tytär meni ystävänsä synttäreille ja minä ja isän velipuolen vaimo mentiin Vantaan Lanttilaan, kirpputorikierrokselle :D

Vantaan Lanttila on ainakin näin maallikon silmin isompi paikka kuin Lahden Lanttila. Pöytiä oli enemmän kuin tarpeeksi, ja aikaa vierähti 2,5 h eikä edes katsottu tarkasti joka pöytää. :)

Oli käymisen arvoinen paikka ja sieltä muutama vaate tarttuikin toukalle matkaan vaikka näin alussa ollaankin...

Tämä mekko maksoi kokonaiset 3 euroa, eikä antanut mun jättää sitä pöytään :) Vaikka sitten tulisikin poika... Ainahan tämän voi säästää :)


Ja mekon kanssa ostin nuo pöksyt joiden hinta oli 2 euroa :) Mukavaa on, että mekko menee hieman pidemmän aikaa...
Kuvassa ei väri kunnolla näy, se on erittäin haalea vaaleanvihreä :) Ja menee siis tytölle ja pojalle :) Hintaa oli muistaakseni euron verran tai hieman alle sen.

Tälle bodylle hintaa tuli muistaakseni euron verran. Mutta tämäkin menee mielestäni kummallakin sukupuolella :)


 
Nämä on aivan mahtavat!!!<3 Hintaa euron ja menee kummallekin :)


 
Tälle tuli hintaa 50 senttiä :) koko on lapussa 0-3 kk mutta mun mielestä toi hattu menee vielä vanhemmallekin ?

 
Tää kirja makso muistaaksenii 80 senttiä :) Suomennettu muistaakseni vuonna 1991 ja kirjoitettu mooooonta vuotta ennen sitä :) Hauska kirja kertoo humoristisesti raskaudesta vauvan silmin, ns. vuokralaisena :D Oon jo monelle kohdalle nauranu ja ajatellu tätä hauskaa vuokralaissuhdetta <3


Äitienpäivä meni vieraillessa. Mökillä olin valmiiksi, eli kahvittelut alkoi siellä mummin kunniaksi :) Lahjaksi annoin hedelmäkoristellun metallikorin johon mummi heti suunnitteli kukat, ja palasaippuan ( oli meinaan hyvä tuoksu ) :) .
Siitä sitten toiselle mummolle eli isäni äidille ( mummi jonka luona olin on isän isän kihlattu ). Siellä olikin paikalla isän kaksi siskoa perheineen ja sitten mukaan liittyi vielä isän veli vamonsa ja tämän äidin kanssa :) Mummolle annoin lahjaksi pienen lasisen vadin.
Mummon luota sitten lopuksi äitini luo :) Lahjaksi hänelle annoin itsetekemäni lasiastian ja kun hänet seuraavan kerran tällä viikolla näen, hän saa toisen lahjansa joka jäi laukkuuni sunnuntaina. :D

Sain jopa tulevan lapseni isältä onnittelut ?! " Onnea tulevalle äidille. "
Olin kyllä ihmeissäni ja ensin ajattelin että kohta hän laukoo jotain mikä nollaa onnittelun... Onneksi ei :)

Tänään maanantaina on ollut tähänastisen raskauteni ikävin päivä. Olin herättyäni kamalan kiukkuinen. Kävin takaisin nukkumaan ja kun uudelleen heräsin oli kello jo yli 2 iltapäivällä. Kaikenlisäksi ilmeisesti verensokerit oli laskeneet alas kun oli ihan tajuttoman huono olo, joka sai toivomaan että oksentaisi. Kun sitten sain kinkkukiusausta eteeni, söin sen mutta nälkä ei lähtenyt. Söin uudelleen ja sitten olinkin ihan liian täynnä :( Kaikenlisäksi Elvi-kissa on nyt saanut hormonitoimintansa käyntiin ja luulee leikatun Stella-velikissansa olevan naaraskissa jota sitten yrittää astua jatkuvasti. Ja mouruaminen ei lakkaa kun pieniksi hetkiksi...
Toivottavasti saan nukuttua, kun huomenna olisi tarkoitus koulukaverin kanssa jatkaa opinnäytteen työstämistä...Nyt ne kyllä makoilee nätisti vierekkäin mutta auta armias kun saan valot päältä pois !!!

Hyvää yötä kaikille, teen vielä pari kouluhommaa ja sitten nukkumaan :)

T. Jenna+masuvaavi sekä karvaiset kaverit Elvi ja Stella sekä Miisa ja Mimmi