maanantai 27. toukokuuta 2013

Yliherkkyyttäkö ? Rv 10+6

Mua itkettää...Ei mikään erityinen, mut kissat vetää jotain yörallia ja mun tekis mieli teljetä ne vessaan rauhottumaan. Tulikin mieleen kertoa mitä kummallisimmista itkutilanteista tähänastisessa odotuksessa :D

Numerot 1 ja 2, muistaakseni huhtikuun loppupuolella, lähikaupassa. Eka tapahtu kun mentiin äitini kanssa jonottamaan kassajonoon. Viereisellä kassalla oli arviolta 50-60-vuotias nainen ostoksineen, ja huomatessaan meidän jonomme kulkevan nopeammin, hän koukkasi eteemme. Tätä ei mun hormonit hyväksyny, vaan aloin itkeä : " Miks aina noi vanhat saa ohittaa ja tehä mitä vaa ? Joo tiiän, et oon lähihoitajaopiskelija mut ei oo reiluu . " Nainen tuijotteli aikansa olkansa taakse, mutta ei luovuttanut valtaamaansa paikkaa.
Päästyämme kassalta lähdimme kävelemään uloskäynnille, ja äitini kertoi miesystävänsä jo katselleen vauvalle hoitopöytää ynnä muita tarvikkeita. Tähän vastasin itkua niellen " Pitikö toi täällä kertoa, ei ole reilua. ". Lopuksi kuitenkin nauroin, kummallekin tapaukselle.

Numero 3 oli kun katsoimme jotain eläinlääkäriohjelmaa, jossa eläinlääkäri haki maatilalta pienen karitsan jonka jalka oli murtunut. Ei se minua itkettänyt. Karitsa oli leikkauksen jälkeen kuntoutuksessa lääkärin luona, eli työaikoina se juoksenteli lääkärin perässä aseman käytävillä jne. Itku tuli kun lääkäri vei karitsan tilalle kotiutettavaksi, ja lähtiessään autolle päin, karitsa tuli kysyvä ilme naamallaan lääkärin perään, ihan kuin kysyen " aiotko jättää minut tänne ? " . Tähän itkin sitten " Ei noin voi tehdä, ihan epäreilua. " Numero 4 oli kun heräsin seuraavana aamuna ja kysyin äidiltäni, jonka luona olen eron jälkeen usein yöpynyt vikonloppuisin, että onko sulana vaaleaa leipää. Äiti katsoi ja vastas, ettei ole, mutta otti sulamaan. Itku tuli, koska olisin halunnut vaaleaa leipää paahdettuna. Juttuhan on niin, että minut on opetettu syömään sitä, mitä on ja niin syönkin, mutta nää hormonit on saanu mut yyyyyyber herkälle tuulelle aina silloin tällöin.

On ollut mutakin mutta noi on ne mitkä kunnolla muistan. Jälkikäteen on ollu hyvä nauraa, mutta tapahtumahetkellä on hävettäny ihan kauheesti.
Mietinkin onko teillä ollut samanlaista itkuherkkyyttä ja ehkä jotain hauskoja/ outoja tilanteita, jolloin itku on vain tullut lupaa pyytämättä ?

1 kommentti:

  1. En ole ollut koskaan hirveän herkkä hormoneille. Edes synnytyksen jälkeen en saanut isompia tai pienempiäkään hepuleita kun taas kaverini joka sai lapsen samoihin aikoihin oli aivan mahdoton! :)

    VastaaPoista

Jätäthän terveisesi :)