maanantai 23. joulukuuta 2013

Arvonta on suoritettu :)

Arvonta suoritettiin äsken, ja voittaja on Katja :)
Hänelle on laitettu sähköpostia, jossa olen pyytänyt häntä laittamaan minulle osoitteensa 12.1.2014 mennessä.

Kiitos kaikille lukijoiksi kirjautuneille,toivottavasti jaksatte jatkossakin seurata blogiani ja osallistua uusiin arvontoihin :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Huominen arvonta :)

Elikkäs huominen arvonta suoritetaan illalla,klo 18-21 välillä,riippuen siitä,miten Tyllerö päättääkään syödä :) Lukijat tulen keräämään paperilapuille klo 18,joten siihen asti kerkeää liittyä lukijaksi :) ( Arvontaan osallistuvat vain lukijaksi liittyneet )

Arvonnasta tietoa täällä :) Arvonnan voittajan julkistan klo 21-00 välillä :)

Onnea vielä arvontaan toivoo Tyllerö ja Jenna :)




torstai 19. joulukuuta 2013

Arvonnasta ! :)

20 lukijaa on nyt tullut täyteen, joten arvonnan suorittaminen on ajankohtaista :)
Arvonnan suoritan 23.12. perinteisellä lapputyylillä, eli kirjoitan kaikkien lukijoiden nimet paperilapuille ja eräs käymään tuleva ystäväni saa toimia onnettarena :) Saman päivän aikana sitten julkistan voittajan, ja hän pääsee lähettämään osoitteensa minulle sähköpostitse, ja minä pistän joulun pyhien jälkeen paketin postiin :)

Sitten palkintoon :)

Oriflame,Sparkle in Paris-Shimmering Body Lotion sekä Sparkle in Paris-Bath & Shower Gel

JA

Oriflame, Liselotte Watkins-Shower Cream sekä Liselotte Watkins-Hand Cream

Tyllerön ensimmäiset kaksi viikkoa, elämää keskolassa :)

Tyllerö syntyi siis 13.11.13 klo 23.34 :) Häntä sain hetken pidellä sylissäni ja sitten hänet vietiin keskoskaappiin lämmittelemään keskolaan. Seuraavan kerran näin hänet 14.11. aamulla kun minua vietiin heräämöstä osastolle. Kaapissa minulle vilkutteli pirteän oloinen pieni tyttö jolla oli aivan samanlainen nenä kuin minulla :D Saman päivän iltana menin ylpeiden isovanhempien ja miesystäväni kanssa häntä katsomaan ja sain hänet hetkeksi kenguruhoitoon syliini. Hän oli niin pieni ja hento <3 Hän selvästi tunnisti ääneni kun puhuin hänelle, sillä hän kovasti katseli kasvojani.

Seuraavana päivänä menin keskolaan äitini kanssa tylleröä hoitelemaan. Ensimmäinen vaipanvaihto onnistui suht hyvin. Koin pientä epävarmuutta vain siksi kun tyllerö oli paljon pienempi kuin aiemmat hoitamani vauvat. Tyllerö ilmaisi alusta asti itseään erittäin selvästi. Turhaan hän ei ole kertaakaan kiukutellut, ainoastaan jos sattuu tai on nälkä.
Lauantaina meidän molempien kunto meni huonompaan suuntaan. Tyllerön bilirubiiniarvot olivat nousussa, onneksi lääkäri huomasi ajoissa ja laittoi sitten tytön ennaltaehkäisevästi sinivalohoitoon,jossa tyttö oli sitten kokonaisuudessaan 5 päivää,lauantaista torstaiaamuun. Minulla taas hemoglobiinit laski niin alas, että piti verta tiputtaa kaksi pussia. Alimmillaan hb oli muistaakseni 63. Ikävä tyttöä oli kauheasti, mutta onneksi ihana omahoitaja keskolasta toi tytön hetkeksi luokseni synnyttäneiden osastolle, jotta se pahin ikävä helpotti. Sunnuntaina olinkin sitten taas paremmassa kunnossa ja pääsin tytön luokse keskolaan :) Voi sitä riemua kun sain hänet jälleen syliini <3


Keskiviikkona (tyllerö 1vko) ei ollut vielä tietoa,että tyllerö pääsisi seuraavana päivänä sekä pois sinivalohoidosta ETTÄ keskoskaapista :) Kun torstaina aamulla menin keskolaan,tuli tytön aamuvuoron hoitaja vastaan ja kertoi tytön siirtyvän keskoskaapista isojen tyttöjen sänkyyn  ja pois sinivalosta <3 Liikutuksen kyyneleet kihosi silmiin, kun tajusin kuinka nopeasti asiat kuitenkin etenivät :) Tuona torstaina kotiuduin itse.Muistaakseni perjantai 22.11. oli päivä, jolloin hoitajat keskolassa alkoivat vihjailla mahdollisesta kotilomasta, SEURAAVALLE viikolle ?! :) <3 Tyllerö vahvistui päivä päivältä, välillä oli tietenkin hieman väsyneempi, eikä jaksanut imeä paljoakaan, mutta muistan kuinka "meinasin tippua penkiltäni vaikka perällä istuinkin", kun tytön ruoka annos oli 70g ja hän imikin rinnalta ihan itse 90g!! Tämä sai minut tajuamaan, että kohta kotiutuminen onkin lähellä.


No, maanantaina lääkäri sitten tulikin puhumaan kotilomasta ja kotiutumisesta. Tässä vaiheessa tajusin, ettei tyllerön sänkyä ole edes kasattu vielä, eikä mitään hoitotarvikkeita ( rasvoja, vaippoja,jne) ole hommattu. Ja vaatteetkin oli ihan liian isoja :D Siinä sitten "paniikissa" tiistaina juttuja ostelemaan, koska lääkäri sanoi,että kotilomalle jo saman viikon keskiviikkona :D Kärkkäiseltä kävimme äitini kanssa ostamassa keskosille tarkoitettuja vaatteita, tosin ostin vaatteet kokoa 50cm, ettei kävisi heti pieneksi :) Vaippapaketteja mukaan parit ja kaikki muut härpäkkeet, yhteensä taisi mennä helpostikin se parisen sataa euroa kun noin kerralla kaikki osti... Sitten jännityksellä seuraavaa aamua odottelemaan... <3 ( Voin kertoa ettei oikein nukuttanut. )

Lähiaikoina odotettavissa ;)

Blogilla on yhtä lukijaa vaille 20 lukijaa, joka siis tarkoittaa sitä, että arvonnan ajan kohta lähestyy...
Kunhan nyt lähipäivinä löydän aikaa kuvata nuo tuotteet, niin laitan tietoa siitä, kuinka arvonnan suoritan ja tietenkin kuvaa tuotteista :)

Sitten olisi se postaus meidän ensimmäisestä kuukaudesta tulossa, se on vielä hieman kesken mutta ajattelin jakavani tekstin kahteen osaan; ensimmäinen osa, joka kertoo meidän viikoista keskolassa ja toinen osa, joka kertoisi kuinka kotielämä on alkanut :)

Pahoittelen, ettei postauksissa oiken vielä ole kuvia, odottelen, että äitini latailee digikamerastaan kuvat koneelle ja lähettää ne minulle, ja sitten liitän kuvat niitä varten oleviin teksteihin. Tällöin myös tekstien otsikot muuttuvat :)

Nyt yritän mennä nukkumaan kun tyttö vielä hetken nukkuu, ennen kuin herää syömään :)

Hyvää joulunalusaikaa kaikille :)

T. Jenna ja Tyllerö

tiistai 3. joulukuuta 2013

Vihdoinkin! Se kauan odotettu Synnytyskertomus, paljoakaan säästämättä :) PITKÄ TEKSTI

Kaikki alkoi maanantaina 11.11.13. Olin ollut jo monta viikkoa PHKS:ssa vuodelevossa, ja nyt oli mahdollisuus kotiutua. Tarkoitus oli käydä ultrassa ja jos avautumista ei kauheasti olisi tapahtunut tai muuta muutosta tilanteeseen tullut, kotiutuisin. No, kroppani päättikin toisin :D Olin pienillä aamupäiväunilla odottaen lääkärille lähtöä huoneessani, kun aivan yhtäkkiä heräsin siihen, että tuntui kuin pidätyskykyni olisi yhtäkkiä mennyt ?! Hetken mietin mitä tapahtui, ja sitten ponkaisin ylös niin nopeasti kuin mahdollista ja menin vessaan. Arvasin heti mitä oli tapahtunut; vedet "menivät", vaikka myöhemmin selvisi että se vain tihkui :D Kello oli tuolloin 12.00.

Siitä sitten aamuvuoron hoitajaa paikalle pyytämään ja kertomaan epäilyni, ja sitten hän teki sen lapsivesistiksauksen. Se näytti, että lapsivettä tuo neste oli. Ei siinä sitten mitään, soitin äidilleni, joka oli viikonloppuna veikannut, etten pois pääsisi ennen kuin vauva on syntynyt. " Sie kun maalasit piruja seinille ni nyt niitä sait, mulla meni vedet :D " . Naurettiin. Nyt se tapahtuisi, rakas odotettu pieni vauvani syntyisi milloin tahansa. No yhtäkkiä lääkärille löytyikin vapaata aikaa :D Ultraamaan tilannetta, vettähän se tosiaan oli jota minusta ulos tuli. Edistystä kohdunsuulla ei ollut tapahtunut, joten lääkäri määräsi minut TAAS vuodelepoon, jotta pikkuinen laskeutuisi ja kiinnittyisi paremmin. Tyllerö oli edelleen perätilassa.
No maanantai meni odotellessa että jotain tapahtuisi. Kuin myös tiistai. Tiistaina sain luvan alkaa taas liikkua, ja niinpä ravasinkin äidin ja miesystäväni kanssa rappusia tiistai-illan :D Mitään ei tapahtunut. Jos tuli yksikin hieman kipeämmän oloinen supistus, olin innoissani ja kipitin rappusia nopeammin xD On mahtanut olla näky...

No sitten itse tapahtumapäivään,keskiviikkoon 13.11.13. Edelleen ei mitään tapahtunut,ei ainakaan ulospäin tuntunut mitään ;) Äiti ja miesystäväni kävivät taas tervehtimässä. Olin koko päivän turhautunut, kun mitään ei alkanut tapahtua, lääkäritkään eivät voineet tehdä mitään,kun kyseessä perätila ja ensisynnyttäjä. Kysyin kyllä käynnistämistä, mutta lääkäri kertoi ettei ensisynnyttäjillä mielellään käynnistetä saati kun kyseessä perätila. No sitten vaadin jotain aikataulua jolloin lapsi sitten ulos otetaan, ellei itse lähde tulemaan. Saatiin lupaus sektiosta seuraavalle aamulle. Tieto oli osittain helpottava, osittain koin hirveää painetta "onnistumisesta", koska olin ajatellut synnyttäväni alateitse. Päivä meni odotellessa,äitini kamerassa on viimeinen kuva,joka on otettu ja siitäkin näkyy turhautumiseni. Illalla miesystäväni kanssa jatkettiin rappusten ravaamista. Ei mitään. Ei niin mitään. Pettyneenä palasin osastolle ja miesystäväni lähti ajamaan takaisin Mäntsälään, kello oli vähän vaille 21. Greyn anatomiaa katselin ja samalla henkisesti yritin valmistautua ilmeisestikin seuraavana aamuna edessä olevaan sektioon. Greyn anatomia alkoi ja loppui, ei vieläkään mitään. Etsin seuraavaa ohjelmaa katsottavaksi. Miltään kanavalta ei tuntunut tulevan mitään katsottavaa, jätin lopulta kanavan Tv Viidelle, josta tuli joku intialainen elokuva. Kunnes...

Kello 22.30 kuului vatsastani kauhea napsahdus! ja välittömästi alkoivat ihan hirveät supistukset. En ensin osannut ajatella, että kalvoni olivat vasta nyt hajonneet, vaan luulin, että istukka repesi tai jotain vastaavaa. Kätilö tuli paikalle ja kerroin napsahduksesta. Hänen ilmeensä oli epäluuloinen, olihan tiedossa että lapsivedet olivat "menneet" jo maanantaina. Kävin vessassa ja taas alkoi supistus. Supistusten väli oli välittömästi tuon napsahduksen jälkeen maksimissaan 5 min, ja väli tiheni nopeasti. Siinä sitten käyrille olisi pitänyt pystyä asettua makuulle, kun kehoni luontainen reaktio oli olla pystyasennossa ja liikkua :( Kipu oli jotain ennalta arvaamatonta, ne aiemmat "kivuliaat" supistukset olivat hyttysen pistoja verrattuna näihin... No kohtapuoliin tuli lääkäri paikalle ja halusi tehdä sisätutkimuksen. Jotenkin pystyin sen minuutin verran makaamaan paikoillani ja sitten oli taas pakko pompata pystyyn. Äidilleni soitin 22.50 " Lähde tulemaan,tuu suoraa synnärille tää tulee nyt". Kätilö oli kehoittanut soittamaan supistusten välillä mutta väliä ei oikeastaan ollut. Kun ensimmäinen tutkimus on tehty klo 23.05 olin 4cm auki.

Synnärillä kuusi kerrosta alempana olin 23.10. Kirjauksessa lukee :"Tulee osastolta supistuksissa. Tullessa 4cm auki,kiinnitetään scalp lapsen peppuun.Kipeä synnyttäjä,synnytys etenee vauhdilla." Ainoa kivunlievitys mitä ehdin saamaan oli ilokaasu. Synnytyksestäni vastannut kätilö ilmeisesti yritti opettaa sen oikeaa käyttöä mutta keskittyminen oli ehkä ihan ymmärrettävästä syystä heikon puoleista; seuraava kirjaus: 23.19 "auki 10cm." Siis oikeasti?!? 6 cm 9 minuutissa?! No ei muuta kuin hommiin; klo 23.20 kirjaus:"aktiivinen ponnistusvaihe" ja 23.34 " perätilan ulosautto,tyttö,apgar 8/8,2065g. Lastenlääkäri paikalla,vauva virvoitteluun lääkärin tarkistettavaksi." Eli kaiken kaikkiaan synnytyksen kesto kalvojen oikeasta puhkeamisesta tyllerön syntymään vauhdikkaat tunti ja neljä minuuttia! Ilmankos teki kipeää...
Äitikin juuri ja juuri ehti paikalle,onneksi soitin supistusten aikana kätilön neuvoista huolimatta, muuten tukena olisivat olleet vain kätilöt. Suht kirkkaasti muistan koko hässäkästä vain huutaneeni ihan kamalasti ja silti kätilöt vain jaksoivat kehua kuinka hyvä synnyttäjä olen... Kiitos siitä heille :) Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi positiivinen kokemus, ja muistankin sanoneeni heti ponnistelun päätyttyä voivani synnyttää vaikka heti uudelleen perätilassa olevan vauvan...

Kuitenkaan kaikki ei ollut vielä päätöksessä. Jälkeiset tulivat helposti ja täydellisinä. Tyllerökin pääsi hetkeksi lämpimästi peittoon käärittynä syliini. Sen hetken muistan aina <3 Sitten hänet vietiin keskolaan seurantaan. Tähän mennessä oli episiotomia ja kohtu vuotaneet 500ml verta. Episiotomia ja repeämät ommeltiin ja kaikki tuntui olevan okei. Mutta ihmettelin sitä,että edelleen pysyi pieni paineen tunne, ikään kuin se ponnistuksen tarve ei olisikaan kokonaan poistunut. Aikani tunnetta kestin ja sitten mainitsin kätilölle. Hän kehoitti vetämään syvään henkosia ilokaasua ja samaan aikaan painoi kohtua vatsan päältä. Sieltäpä tuli kananmunan kokoinen hyytymä. Joka kerta kun hän tuli painelemaan kohtua, tuli isoja hyytymiä. Niiden tulo ei loppunut, ja eräässä kohtaa kirjauksessa lukee "kohtua painettaessa 300ml hyytymää,soitetaan lääkäri paikalle". Kohta olin menettänyt jo 1000ml verta ja kuulin, että leikkaussalireissu tulossa; jostain syystä verenvuoto ei lakannut ja minulle täytyi tehdä kaavinta. Jotenkin en osannut olla huolissani, kun taas äitini kertoi säikähtäneensä tässä vaiheessa kunnolla. Muistan, kuinka ainoa asia mitä lääkäriltä pyysin kun hän kertoi tulevasta kaavinnasta, oli että kohtuni säästyisi. Se oli oikeastaan ainoa pelkoni sillä hetkellä, että kohtuni poistettaisiin enkä voisi enää saada lapsia.

Anestesialääkäri kävi minua katsomassa ja kertoi olevan kaksi eri vaihtoehtoa; spinaalipuudutus ja tavanomainen nukutus. Koska olin siihenkin mennessä välttynyt selkään pistettäviltä puudutteilta ( suurin kammoni, epiduraali- ja spinaalipuudutukset) enkä tahtonut kuulla keskusteluja joita leikkaussalissa käytäisiin, valitsin tavanomaisen nukutuksen. Sitten odottelin leikkaussaliin pääsyä äitini ja kätilön kanssa. Äitini kävi tylleröä katsomassa keskolassa ja toi sieltä minulle ihka ensimmäisen kuvan hänestä <3 Vasta silloin tajusin, että olen juuri synnyttänyt maailman ihanimman asian, oman tyttäreni, onnistuneesti niinkuin toivoin, alakautta. Ja hän oli niin kaunis <3 Kun minua lähdettiin viemään leikkaussaliin, lähti ensimmäisestä lapsenlapsestaan onnellinen äitini kotiin nukkumaan kertoen tulevansa jo torstaiksi vaihtuneen päivän aikana käymään. Kohta jo heräsinkin heräämössä ja torkuskelin aina kun kohtuani ei käyty painelemassa.

Aamupalan aikoihin tuli minut osastolle heräämöstä hakemaan edellispäivän aamuvuoron kätilö, joka nauraen ilmoitti menneensä edellisiltana ajoissa nukkumaan jotta olisi skarppina viemässä minua sinä aamuna leikkaussaliin :D Siinä sitten päivän torkuskelin ja illemmalla äitini tuli miesystävänsä kanssa minua osastolta hakemaan keskolaan tylleröä katsomaan. Sinne saapui myös miesystäväni meitä katsomaan. Sain tytön ensimmäistä kertaa syliin kenguruhoitoon. Hän oli niin pieni <3

Nyt meni jo siis hieman ohi tuosta synnytyskertomuksestakin :)

Kaikenkaikkiaan, en malta odottaa että pääsen uudelleen synnyttämään :D Totta se on, mitä useimmat tuttuni sanovat, se kipu unohtuu, kun näet palkintosi <3 Tässä se minun palkintoni:


Seuraavan postauksen kirjoitankin sitten ensimmäisistä viikoistamme äitinä ja tyttärenä, miten synnytyksestä toipuminen lähti käyntiin ja mitä päiviimme keskolassa kuului ja onko täällä kotona alkanut muodostua jonkinlaista rytmiä :)