tiistai 3. joulukuuta 2013

Vihdoinkin! Se kauan odotettu Synnytyskertomus, paljoakaan säästämättä :) PITKÄ TEKSTI

Kaikki alkoi maanantaina 11.11.13. Olin ollut jo monta viikkoa PHKS:ssa vuodelevossa, ja nyt oli mahdollisuus kotiutua. Tarkoitus oli käydä ultrassa ja jos avautumista ei kauheasti olisi tapahtunut tai muuta muutosta tilanteeseen tullut, kotiutuisin. No, kroppani päättikin toisin :D Olin pienillä aamupäiväunilla odottaen lääkärille lähtöä huoneessani, kun aivan yhtäkkiä heräsin siihen, että tuntui kuin pidätyskykyni olisi yhtäkkiä mennyt ?! Hetken mietin mitä tapahtui, ja sitten ponkaisin ylös niin nopeasti kuin mahdollista ja menin vessaan. Arvasin heti mitä oli tapahtunut; vedet "menivät", vaikka myöhemmin selvisi että se vain tihkui :D Kello oli tuolloin 12.00.

Siitä sitten aamuvuoron hoitajaa paikalle pyytämään ja kertomaan epäilyni, ja sitten hän teki sen lapsivesistiksauksen. Se näytti, että lapsivettä tuo neste oli. Ei siinä sitten mitään, soitin äidilleni, joka oli viikonloppuna veikannut, etten pois pääsisi ennen kuin vauva on syntynyt. " Sie kun maalasit piruja seinille ni nyt niitä sait, mulla meni vedet :D " . Naurettiin. Nyt se tapahtuisi, rakas odotettu pieni vauvani syntyisi milloin tahansa. No yhtäkkiä lääkärille löytyikin vapaata aikaa :D Ultraamaan tilannetta, vettähän se tosiaan oli jota minusta ulos tuli. Edistystä kohdunsuulla ei ollut tapahtunut, joten lääkäri määräsi minut TAAS vuodelepoon, jotta pikkuinen laskeutuisi ja kiinnittyisi paremmin. Tyllerö oli edelleen perätilassa.
No maanantai meni odotellessa että jotain tapahtuisi. Kuin myös tiistai. Tiistaina sain luvan alkaa taas liikkua, ja niinpä ravasinkin äidin ja miesystäväni kanssa rappusia tiistai-illan :D Mitään ei tapahtunut. Jos tuli yksikin hieman kipeämmän oloinen supistus, olin innoissani ja kipitin rappusia nopeammin xD On mahtanut olla näky...

No sitten itse tapahtumapäivään,keskiviikkoon 13.11.13. Edelleen ei mitään tapahtunut,ei ainakaan ulospäin tuntunut mitään ;) Äiti ja miesystäväni kävivät taas tervehtimässä. Olin koko päivän turhautunut, kun mitään ei alkanut tapahtua, lääkäritkään eivät voineet tehdä mitään,kun kyseessä perätila ja ensisynnyttäjä. Kysyin kyllä käynnistämistä, mutta lääkäri kertoi ettei ensisynnyttäjillä mielellään käynnistetä saati kun kyseessä perätila. No sitten vaadin jotain aikataulua jolloin lapsi sitten ulos otetaan, ellei itse lähde tulemaan. Saatiin lupaus sektiosta seuraavalle aamulle. Tieto oli osittain helpottava, osittain koin hirveää painetta "onnistumisesta", koska olin ajatellut synnyttäväni alateitse. Päivä meni odotellessa,äitini kamerassa on viimeinen kuva,joka on otettu ja siitäkin näkyy turhautumiseni. Illalla miesystäväni kanssa jatkettiin rappusten ravaamista. Ei mitään. Ei niin mitään. Pettyneenä palasin osastolle ja miesystäväni lähti ajamaan takaisin Mäntsälään, kello oli vähän vaille 21. Greyn anatomiaa katselin ja samalla henkisesti yritin valmistautua ilmeisestikin seuraavana aamuna edessä olevaan sektioon. Greyn anatomia alkoi ja loppui, ei vieläkään mitään. Etsin seuraavaa ohjelmaa katsottavaksi. Miltään kanavalta ei tuntunut tulevan mitään katsottavaa, jätin lopulta kanavan Tv Viidelle, josta tuli joku intialainen elokuva. Kunnes...

Kello 22.30 kuului vatsastani kauhea napsahdus! ja välittömästi alkoivat ihan hirveät supistukset. En ensin osannut ajatella, että kalvoni olivat vasta nyt hajonneet, vaan luulin, että istukka repesi tai jotain vastaavaa. Kätilö tuli paikalle ja kerroin napsahduksesta. Hänen ilmeensä oli epäluuloinen, olihan tiedossa että lapsivedet olivat "menneet" jo maanantaina. Kävin vessassa ja taas alkoi supistus. Supistusten väli oli välittömästi tuon napsahduksen jälkeen maksimissaan 5 min, ja väli tiheni nopeasti. Siinä sitten käyrille olisi pitänyt pystyä asettua makuulle, kun kehoni luontainen reaktio oli olla pystyasennossa ja liikkua :( Kipu oli jotain ennalta arvaamatonta, ne aiemmat "kivuliaat" supistukset olivat hyttysen pistoja verrattuna näihin... No kohtapuoliin tuli lääkäri paikalle ja halusi tehdä sisätutkimuksen. Jotenkin pystyin sen minuutin verran makaamaan paikoillani ja sitten oli taas pakko pompata pystyyn. Äidilleni soitin 22.50 " Lähde tulemaan,tuu suoraa synnärille tää tulee nyt". Kätilö oli kehoittanut soittamaan supistusten välillä mutta väliä ei oikeastaan ollut. Kun ensimmäinen tutkimus on tehty klo 23.05 olin 4cm auki.

Synnärillä kuusi kerrosta alempana olin 23.10. Kirjauksessa lukee :"Tulee osastolta supistuksissa. Tullessa 4cm auki,kiinnitetään scalp lapsen peppuun.Kipeä synnyttäjä,synnytys etenee vauhdilla." Ainoa kivunlievitys mitä ehdin saamaan oli ilokaasu. Synnytyksestäni vastannut kätilö ilmeisesti yritti opettaa sen oikeaa käyttöä mutta keskittyminen oli ehkä ihan ymmärrettävästä syystä heikon puoleista; seuraava kirjaus: 23.19 "auki 10cm." Siis oikeasti?!? 6 cm 9 minuutissa?! No ei muuta kuin hommiin; klo 23.20 kirjaus:"aktiivinen ponnistusvaihe" ja 23.34 " perätilan ulosautto,tyttö,apgar 8/8,2065g. Lastenlääkäri paikalla,vauva virvoitteluun lääkärin tarkistettavaksi." Eli kaiken kaikkiaan synnytyksen kesto kalvojen oikeasta puhkeamisesta tyllerön syntymään vauhdikkaat tunti ja neljä minuuttia! Ilmankos teki kipeää...
Äitikin juuri ja juuri ehti paikalle,onneksi soitin supistusten aikana kätilön neuvoista huolimatta, muuten tukena olisivat olleet vain kätilöt. Suht kirkkaasti muistan koko hässäkästä vain huutaneeni ihan kamalasti ja silti kätilöt vain jaksoivat kehua kuinka hyvä synnyttäjä olen... Kiitos siitä heille :) Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi positiivinen kokemus, ja muistankin sanoneeni heti ponnistelun päätyttyä voivani synnyttää vaikka heti uudelleen perätilassa olevan vauvan...

Kuitenkaan kaikki ei ollut vielä päätöksessä. Jälkeiset tulivat helposti ja täydellisinä. Tyllerökin pääsi hetkeksi lämpimästi peittoon käärittynä syliini. Sen hetken muistan aina <3 Sitten hänet vietiin keskolaan seurantaan. Tähän mennessä oli episiotomia ja kohtu vuotaneet 500ml verta. Episiotomia ja repeämät ommeltiin ja kaikki tuntui olevan okei. Mutta ihmettelin sitä,että edelleen pysyi pieni paineen tunne, ikään kuin se ponnistuksen tarve ei olisikaan kokonaan poistunut. Aikani tunnetta kestin ja sitten mainitsin kätilölle. Hän kehoitti vetämään syvään henkosia ilokaasua ja samaan aikaan painoi kohtua vatsan päältä. Sieltäpä tuli kananmunan kokoinen hyytymä. Joka kerta kun hän tuli painelemaan kohtua, tuli isoja hyytymiä. Niiden tulo ei loppunut, ja eräässä kohtaa kirjauksessa lukee "kohtua painettaessa 300ml hyytymää,soitetaan lääkäri paikalle". Kohta olin menettänyt jo 1000ml verta ja kuulin, että leikkaussalireissu tulossa; jostain syystä verenvuoto ei lakannut ja minulle täytyi tehdä kaavinta. Jotenkin en osannut olla huolissani, kun taas äitini kertoi säikähtäneensä tässä vaiheessa kunnolla. Muistan, kuinka ainoa asia mitä lääkäriltä pyysin kun hän kertoi tulevasta kaavinnasta, oli että kohtuni säästyisi. Se oli oikeastaan ainoa pelkoni sillä hetkellä, että kohtuni poistettaisiin enkä voisi enää saada lapsia.

Anestesialääkäri kävi minua katsomassa ja kertoi olevan kaksi eri vaihtoehtoa; spinaalipuudutus ja tavanomainen nukutus. Koska olin siihenkin mennessä välttynyt selkään pistettäviltä puudutteilta ( suurin kammoni, epiduraali- ja spinaalipuudutukset) enkä tahtonut kuulla keskusteluja joita leikkaussalissa käytäisiin, valitsin tavanomaisen nukutuksen. Sitten odottelin leikkaussaliin pääsyä äitini ja kätilön kanssa. Äitini kävi tylleröä katsomassa keskolassa ja toi sieltä minulle ihka ensimmäisen kuvan hänestä <3 Vasta silloin tajusin, että olen juuri synnyttänyt maailman ihanimman asian, oman tyttäreni, onnistuneesti niinkuin toivoin, alakautta. Ja hän oli niin kaunis <3 Kun minua lähdettiin viemään leikkaussaliin, lähti ensimmäisestä lapsenlapsestaan onnellinen äitini kotiin nukkumaan kertoen tulevansa jo torstaiksi vaihtuneen päivän aikana käymään. Kohta jo heräsinkin heräämössä ja torkuskelin aina kun kohtuani ei käyty painelemassa.

Aamupalan aikoihin tuli minut osastolle heräämöstä hakemaan edellispäivän aamuvuoron kätilö, joka nauraen ilmoitti menneensä edellisiltana ajoissa nukkumaan jotta olisi skarppina viemässä minua sinä aamuna leikkaussaliin :D Siinä sitten päivän torkuskelin ja illemmalla äitini tuli miesystävänsä kanssa minua osastolta hakemaan keskolaan tylleröä katsomaan. Sinne saapui myös miesystäväni meitä katsomaan. Sain tytön ensimmäistä kertaa syliin kenguruhoitoon. Hän oli niin pieni <3

Nyt meni jo siis hieman ohi tuosta synnytyskertomuksestakin :)

Kaikenkaikkiaan, en malta odottaa että pääsen uudelleen synnyttämään :D Totta se on, mitä useimmat tuttuni sanovat, se kipu unohtuu, kun näet palkintosi <3 Tässä se minun palkintoni:


Seuraavan postauksen kirjoitankin sitten ensimmäisistä viikoistamme äitinä ja tyttärenä, miten synnytyksestä toipuminen lähti käyntiin ja mitä päiviimme keskolassa kuului ja onko täällä kotona alkanut muodostua jonkinlaista rytmiä :)

20 kommenttia:

  1. Lahden alueen äideistä tänne löysin. Ihana että olet kirjoittanut synnytyskertomuksen. Oma 34+6 viikoilla syntynyt 2,2 kg keskoseni keräili keskolassa 2 viikkoa voimia ja pääsi kotiin. Siitä on nyt puolisentoista vuotta aikaa. Olen jopa hieman kateellinen siitä, että sait pikkuisen hetkeksi syliin ennen keskolaan vientiä. Meidän pikkuinen lähti suoraan lääkäreille salin ulkopuolelle ja näin sitten muutaman tunnin ikäisenä.

    VastaaPoista
  2. Hei! Onnea ihanasta kääröstä! <3 Itse seurasin tilannetiedotuksiasi facebookissä Lahden Äitien sivustolla ja myötäelin kokemaasi. Oma pieni kääröni (jo 2 v 10 kk) syntyi rv 34+3. Itse kerkisin toisin olemaan sairaalassa ennen syntymää kolmisen päivää ennen kuin tapahtui.. Itse sain pojun syliini, kun itkin niin sydäntä särkevästi, ettei lääkärit ja hoitajat voineet viedä poikaa keskolaan. :,( Sain pitää poikaa muutaman minuutin sylissäni ja se oli maailman ihanin hetki. Poju oli sairaalassa kokonaiset kolme viikkoa, opettelemassa syömistä ja neljään otteeseen valohoidossa keltaisuuden vuoksi. Muuten meillä kaikki mennyt hyvin, eikä mitään merkkejä keskosuudesta enää ole. :) Innolla odottelen sinun tulevaa toista postaustasi tänne! :) Halauksia!!!

    VastaaPoista
  3. No olipas vauhdikas synnytys! :D Mutta ihana palkinto! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oli kyllä nopeampi kuin olisin ajatellut sen olevan, mutta toisaalta hyvä niin ;) Ja tottakai maailman paras palkinto <3

      Poista
  4. Onnea onnea!! Mulla oli samanlainen supernopea avautuminen, mutta synnytys kokonaisuudessaan oli kyllä superhidas vesien menon jälkeenkin. Oot kyllä urhee, mun tuntemukset synnytyksen jälkeen oli että ei enää ikinä :D jään seurailee teitä lukijana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Juu sen verran nopea synnytys oli että ei kerenny mitään saamaan, vaikka epin olisin kuitenkin tahtonut...No ei siitä varmaan mitään hyötyä olisi ollut kun neljästä sentistä kymmeneen senttiin menikin sitten vain se yhdeksän minuuttia :D Lapsia haluan lisää sitten kun niiden aika on, mutta pari vuotta olen ajatellut odottavani vähintään ennen seuraavaa... Ellei nyt sitten satu käymään toisin :D Toivottavasti viihdyt lukijana :)

      Poista
  5. Ihanan nopea synnytys ja onnea ihanasta kääröstä!:) täällä tyttö noin kuukauden vanhempi. Syntynyt 6.10:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu nopeuden suhteen oli ihana synnytys,mutta juuri sen takia kivunlievitystäkin olisi tahtonut jotain muutakin kuin ilokaasun...No niillä mentiin,mitä oli mahdollista, pääasia ettei kammoa jäänyt ;) Kiitoksia onnitteluista :)

      Poista
  6. 6cm yhdeksässä minuutissa?! :D en edes pysty kuvittelee miltä se tuntuu. Minäkin tahdon synnyttää jo uudelleen. Tyttö 18.10♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista kamalammin siitä kivusta, kyllähän se poltti paikkoja :D Mä voisin haluta uuden vauvan vuodenkin päästä jo mutta koulu on käytävä loppuun, ne hassut parikymmentä opintoviikkoa :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos samoin :) Teidänkin vaavi syntyi vissiin 13. päivä ? :) Hyvä päivä syntyä ;)

      Poista
  8. Hui, syöksysynnytys! Saattaa muuten tulla seuraavaki vauva sitte vauhdilla :p Ihana kertomus! Onneksi lääkärit sai nopeasti hoidettua kaavinnan ja et menettänyt kohtua. Onnea kovasti pienokaisesta :')

    VastaaPoista

Jätäthän terveisesi :)